Heikki Talvitie 1.11.2026                                                           

Euroopan tie on Ukrainan tie II osa

Läntisen Euroopan ja Venäjän välinen suhde on avautunut hieman viime päivinä sen johdosta, että Norjan pääministeri Jonas Gar Støre ja Suomen presidentti Alexander Stubb soittivat Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin toivomuksesta Venäjän presidentille Putinille. Puhelun jälkeen on käyty kiivasta mediaväittelyä siitä, missä ominaisuudessa Støre ja Stubb soittivat, kenen asialla he olivat ja mitä vaikutuksia puhelulla oli Euroopan ja Venäjän sekä toisaalta Venäjän ja Ukrainan sekä myös Venäjän ja Suomen suhteisiin.

Støre ja Stubb ilmoittivat, että he eivät edustaneet Eurooppaa vaan olivat henkilökohtaisessa ominaisuudessa viemässä Ukrainan presidentti Zelenskyin viestiä presidentti Vladimir Putinille tilanteessa, jossa kolmikantaneuvottelut Yhdysvaltain, Venäjän ja Ukrainan kesken oli suunniteltu alkavaksi Abu Dhabissa marraskuussa. Venäjän edustajalta Juri Ushakovilta on saatu tieto siitä, että neuvottelujen tarkkaa alkamispäivää ei ole vielä sovittu.

Støre ja Stubb ovat alleviivanneet myös sitä, että he eivät ole välittäjiä sodassa, vaan edustavat Ukrainan etuja. Molemmat ovat myös esittäneet, että he eivät edustaneet puhelussa omien maidensa etuja. Tämän Suomen osalta on vahvistanut pääministeri Petteri Orpo.

Stubbin puhelu Putinille ei merkinnyt mitään muutosta Suomen ja Venäjän suhteisiin, jotka ovat ennallaan: raja on kiinni eikä poliittisia suhteita ole.

Puhelu koski myös tilannetta Itämerellä, josta presidentit Stubb ja Putin ovat puhuneet yhteneväisesti. Itämerestä ei haluta toista Hormuzin salmea.

Kuka johtaa Eurooppaa?

Samalla myös Euroopan unionin sisällä on käyty huolestunutta keskustelua siitä, onko Euroopalla ketään sellaista johtajaa, joka voisi puhua kaikkien puolesta. Johtavan hahmon olisi tultava jostakin Euroopan isosta maasta tai sitten hänellä pitäisi olla aikaisemmalta ajalta meriittejä. Tämänkaltaista henkilöä ei ole toistaiseksi ilmaantunut.

Silti Putin-puhelun jälkeen on selvää, että Eurooppaa monella tavalla johtaa Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi. Muut eurooppalaiset johtajat ovat hänen sanansaattajiaan, siis omasta mielestään eräänlaisia sanansaattaja-enkeleitä oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden tiellä.

Jos katsomme asiaa vähän laajemmin, niin kuva tarkentuu entisestään. Euroopan unionin huippukokous tai Naton huippukokous saavat formaattinsa siitä, että ennen kuin jäsenvaltiot kokoontuvat omiin tiloihinsa, niin Zelenskyi saapuu kertomaan EU-johtajille ja Nato-johtajille, mitkä ovat Ukrainan edut kussakin tilanteessa niin talouden, infrastruktuurin, aseiden kuin tiedustelunkin osalta. Varsinaisissa kokouksissaan jäsenmaat sitten pyrkivät kukin osaltaan toteuttamaan näitä vaateita. Euroopan unionin tai Naton yhtenäisyydestä ei siis voida puhua ilman Zelenskyiä.

Mikä on Venäjän reaktio puheluun ja sen sisältöön?

Tämä puhelu ei ollut ensimmäinen yritys Zelenskyin taholta saada eurooppalaisilta tukea suoralla yhteydellä Putiniin. Venäläiset ovat tähän asti olleet passiivisia. Mikä sitten nyt antoi Størelle ja Stubbille mahdollisuuden tähän väliintuloon. Ensinnäkin Euroopan suurten maiden johtajat ovat poliittisesti heikossa tilanteessa ja muutosta tähän on vaikea nähdä.

Samoin Euroopan poliittinen tilanne on muuttumassa ja sitä on vaikea ennustaa. Se voi kääntyä Venäjälle edullisemmaksi tai sitten ei. Tulevaisuus on hämärän peitossa. Norjan suhde Venäjään on ollut varsin vakio. Ei olla ystäviä, mutta käytännön tasolla maiden välillä on ollut yhteistyötä, jota muiden eurooppalaisten valtioiden kanssa ei voisi ajatella.

Tähän pakettiin voitiin sijoittaa myös Suomen presidentti. Jos hän on aikaisemmin tuonut esiin, että ei luota Putiniin, niin viime aikoina hänen ilmaisunsa ovat olleet maltillisempia. Stubb korostaa nyt, että hänen puheluunsa Putinin kanssa sisältyi myös ajatus luoda luottamusta tähän suhteeseen. Suomelle on eduksi, että presidentti Stubb oli tässä puhelussa mukana, vaikka ei puhunutkaan Suomen etujen puolesta.

Presidentti Putin on antanut ymmärtää, että Venäjä on valmis sotaan läntisen Euroopan kanssa, vaikka ei sitä haluakaan. Lisäksi hän on tuonut esiin, että Venäjälle on vaikea tuottaa strateginen tappio Ukrainan sodassa. Oikeudenmukainen rauha saavutetaan, kun Venäjän edut otetaan huomioon. Putin on ilmaissut sen, että hän ottaa vastaan jatkossakin puheluita Størelta ja Stubbilta. Venäjä on dialogin puolella.

Ulkoministeri Segei Lavrov on tuonut esiin, että Storen ja Stubbin puhelu toisti vakiintuneita eurooppalaisia käsityksiä konfliktin syistä. Mitään uutta nämä kaksi eivät tuoneet esiin. Lavrovin käsitys on se, että Eurooppa hakee nyt sitä, miten se voisi olla osapuoli rauhanprosessissa.

Miten Ukraina on kommentoinut puhelua?

Ukrainassa puhelu on nähty myönteisenä. Ukraina sitä halusi ja siten puhelun toteutuminen oli myönteinen asia. Samalla on todettu, että puhelun aikana tuli esiin se Ukrainan asenne, että aluekysymyksistä voidaan keskustella vain Zelenskyin ja Putinin välillä.

Kun Abu Dhabissa eivät valtionjohtajat ole paikalla, niin tämä asenne tarkoittaa, että aluekysymyksiä siellä ei käsitellä. Näyttäisi siltä, että Ukrainan ulkoministeri on kuitenkin pyrkinyt vähän lieventämään tätä jyrkkää kantaa, että vain Zelenskyi ja Putin voisivat käsitellä aluekysymyksiä. Ukrainan tilanne rintamilla on vakaa. Sen sijaan Venäjän jatkuvat ohjus- ja drooni-iskut Kiovaan ja muihin asutuskeskuksiin rasittavat asioiden hoitoa kaikilla tasoilla. Ukraina kykenee vastaamaan drooni-hyökkäyksillään varsinkin Venäjän energialaitoksiin, mutta silläkin on se haittapuoli, että presidentti Trump ei pidä siitä yhtään. Ukraina on silti aloittanut uudelleen iskut Venäjän öljynjalostamoihin.

Pohjoismaiden yhtenäisyys

Tanskan ja Ruotsin pääministerit kommentoivat puhelua hieman kriittisesti ja katsoivat, että puhelu oli riski Euroopan yhtenäisyydelle. Puhelun aikana pohjoismaiset pääministerit olivat Helsingissä, mikä tosiasia oli omiaan kärjistämään sitä vaikutelmaa, millainen asiasta näkyi ulospäin. Presidentti Stubb totesi, että kaikkia oli informoitu. Vaikutelmaksi jää, että kaikki neljä olisivat halunneet olla mukana. Islantia ei ole mainittu.

Kaiken kaikkiaan on syntynyt sellainen kuva, että kun Euroopan unioni, Pohjoismaat tai Nato-maat ovat yhtenäisiä, niin mikään ei liiku. Puhelun valmistelu oli tietenkin aikamoinen järjestelykysymys, mutta sitten kun se Venäjälle sopi, niin aikaa ei ollut hukattavissa eikä formula muutettavissa. Pohjoismaat voivat olla yhtenäinen ryhmä sillä edellytyksellä, että jokainen omalla olemuksellaan tuottaa lisäarvoa kaikille.

Yhdysvaltojen rooli

Yhdysvaltojen edustajat Witkoff ja Kushner olivat Oslossa, kun Zelenskyi tapasi Støren ja Stubbin. Siellä oli tietenkin myös muita asianosaisia. Witkoff kävi Pietarissa ja tapasi Putinin. Hän varmasti kertoi Putinille keskusteluista Oslossa. Jos hän ei varsinaisesti puhunut Støren ja Stubbin mahdollisesta puhelusta niin ainakin pohjusti sitä mahdollisuutta noin yleisesti.

Yhdysvaltain rooli on tässä jonkinasteinen liima, jotta prosessi pysyy kasassa. Tämä sanottuna ottaen huomioon presidentti Trumpin ailahtelevan tavan toimia kansainvälisissä suhteissa.

Suomen etu

Suomen viimeaikaisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on ollut keskeisenä esillä Ukrainan etu. Tämä voidaan tietenkin ymmärtää niin, että “Ukrainas sak är vår” eli Suomen etu on puolustaa Ukrainaa Venäjän pyyteiltä, niin taloudellisesti, kaupallisesti kuin poliittisestikin.

Lisäksi Suomen etu on esitetty niin, että Venäjälle pitää aiheuttaa Ukrainan sodassa strateginen tappio. Suomi katsoo, että tämä politiikka on vain puolustuksellista ja että Venäjä kohdistaa Suomeen laajaa hybridisodankäyntiä.

Jos ajatellaan, että noin esitetty tilanne osoittautuu jossakin vaiheessa Suomelle liian raskaaksi kantaa, niin on vain hyvä asia, että Suomen tasavallan presidentti on ottanut yhteyttä Venäjän presidentti Putiniin puhelimitse. Tämä voisi merkitä myös sitä, että presidentti Putin olisi halukas keskustelemaan tasavallan presidentti Stubbin kanssa myös Suomen eduista.

Espoo 1.11.2026

Heikki Talvitie

Erikoislähettiläs