Geopoliittisen seuran seminaari Helsingin yliopistossa 25.11.2024

Suomen Geopoliittisen Seuran syyskokoukseen 25.11. liittyen pidettiin Helsingin yliopiston Metsätalossa seminaari, jossa käsiteltiin ajankohtaista kansainvälistä tilannetta pitäen silmällä erityisesti Yhdysvaltojen vaalitulosta ja kansainvälisiä reaktioita.

Poimintoja ohjelmasta

Pekka Visuri alusti otsikolla "Maailmantilanteen muuttuessa voiko Saksa toimia EU:n johtovaltiona?"

Maailman voimasuhteiden muutos on jatkunut siten, että läntisten maiden ryhmän tuotantokyky suhteessa muuhun maailmaan on edelleen heikentynyt. Siihen liittyen EU-maiden suhteellinen voima ja vaikutusvalta maailmanpolitiikassa heikkenee edelleen, ja tämä koskee mitä suurimmassa määrin myös Saksaa, jonka menestys on ollut voimakkaasti riippuvaista vientimarkkinoista. Viime vuoden aikana sen tuotantokyky ja samalla vaikutusvalta talouden alalla on suhteellisesti heikentynyt, ja se heijastuu edelleen myös poliittiseen vaikutusvaltaan.

Jo vuonna 2023 geopoliittisen seuran seminaarissa esillä ollut professori Jeffrey Sachsin tilasto havainnollistaa hyvin trendiä.

Yhdysvalloissa on akateemisten piirien keskusteluissa jo hyväksytty lähtökohdaksi, että maan suhteellinen voima erityisesti verrattuna BRICS-maihin tai ”globaaliin etelään” jatkaa heikkenemistä. Presidentinvaaleissa tämä oli yksi keskeisistä kysymyksistä, ja voittoisa Trump lupasi kovilla keinoilla palauttaa Yhdysvaltojen taloudellista voimaa ja poliittista vaikutusvaltaa paremmaksi. Sellaisen ohjelman toteuttaminen tulee kiristämään kilpailua maailmanpolitiikassa ja myös heikentämään EU-maiden asemaa.

Yhdysvalloissa käytävää akateemista keskustelua on esitelty Geopoliittisen seuran sivuilla.

Yhdysvaltojen talouden kehitysnäkymiä on jo alkanut varjostaa julkisen talouden velan kasvu, joka on saanut tähtitieteelliset mittasuhteet. Sen vaikutuksista on jossain määrin vaihtelevia mielipiteitä, muta ongelman merkitystä tuskin kiistetään.

Yhdysvaltojen julkinen velka jatkaa kasvuaan.

Ukrainassa käytävä sota on heikentänyt EU-maiden poliittista voimaa ja sitonut runsaasti taloudellisia resursseja Ukrainan tukemiseen. Saksassa se on alkanut voimakkaasti vaikuttaa myös sisäpolitiikkaan. Hallituspuolueiden kannatus on heikentynyt ja radikaalien oppositiopuolueiden kannatus kasvaa. Liittokansleri Olaf Scholzia on syytetty yleisesti päättämättömyydestä ja ulkopolitiikassa liiasta Yhdysvaltojen myötäilystä.

Stern-lehden kansikuva maaliskuulta 2023 kertoo, kuinka Saksan asema on heikentynyt Ukrainan sodan johdosta.

Saksan hallitus joutui juuri avoimeen kriisiin, kun koalitiosta irtautui FDP ja toisaalta pääpuolue SDP:n kannatus on romahtanut. Myös hallituspuolue Vihreät on suurissa vaikeuksissa. Ennenaikaiset liittopäivävaalit pidettäneen helmikuussa ja lupaavat CDU/CSU:lle voittoa.

Oppositiossa olevan radikaalin oikeiston Alternative für Deutschland (AfD) ja radikaalin vasemmiston (Linke ja Sahra Wagenknechtin liitto, BSW) yhteinen kannatus on koko maassa lähes 30 prosenttia ja entisen DRR:n alueilla yli 50 prosenttia.

Suhtautuminen Ukrainalle annettavaan apuun kertoo vahvasti opposition kannatuksen kasvun syistä. Saksalaisten enemmistö on alkanut vastustaa sitä. Keväällä 2024 europarlamentin vaalien yhteydessä toimitetut kyselyt ilmensivät laajemminkin samaa trendiä. Eniten apua kannattaneet vihreät kärsivät raskaita tappioita EU-vaaleissa ja myöhemmin aivan erityisesti maapäivävaaleissa Saksissa, Thüringenissä ja Brandenburgissa.

Suhtautuminen Ukrainalle annettavaan apuun keväällä 2024

Ukrainan avun jatkamista jyrkästi vastustavat AfD ja BSW ovat kasvattaneet suosiotaan. Ne syyttävät hallitusta myös Venäjän-suhteiden heikentämisestä ja siitä seuranneesta halvan venäläisen energian saannin loppumisesta, mikä on tuottanut vaikeuksia taloudelle.

Suhtautuminen aseistautumiseen ja Ukrainalle annettavaan aseapuun on mullistanut myös puolueideologioita, kun ennen vahvasti pasifistinen puolue vihreät on nyt leimautunut sotapuolueeksi, ja radikaali oikeisto kannattaa diplomaattisen ratkaisun saamista Ukrainan sotaan.

Ajankohtaisten sisäisten taloudellisten ja poliittisten ongelmien lisäksi Saksan kansainvälistä asemaa ja poliittista voimaa heikentää edelleen voimakkaasti toisen maailmansodan häviön ja natsivallan tuottaman laajan katastrofin perintö. Näiden kaikkien tekijöiden yhteisvaikutus heikentää Saksan kykyä toimia EU:n johtavana voimana, mihin sillä muuten olisi kokonsa ja sijaintinsa vuoksi luontaiset edellytykset.

Aikaisemmin Euroopan unionin ”moottorina” toimineen Saksan ja Ranskan akselin voima ja poliittinen yhteistoimintakyky on myös selvästi hiipunut. Niillä on erimielisyyksiä suhteessa Ukrainan sotaan, ja molemmissa maissa sisäiset ongelmat heikentävät johdonmukaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjan noudattamista.

Kaikkiaan näyttää nyt siltä, että EU:n vaikutusvalta maailmanmittakaavassa ja Euroopan talouden ja turvallisuuden edistämisessä on vakavasti heikentynyt.

Kommenttipuheenvuoro: BRICS-maiden viimeaikainen kehitys, Seppo Niemi

Viimeisen vuoden aikana alkuperäisten BRICS-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka) yhteistyö on tiivistynyt ja yhteisön piiri laajentunut. Ryhmittymää voidaan pitää ”lännen” vastapainona, mutta mistään yhtenäisestä liitosta ei ole kysymys. Vuonna 2023 sen piiriin liittyi useita uusia valtioita, muun muassa Saudi-Arabia, Indonesia, Nigeria ja Turkki. Arvioidaan, että lähivuosina BRICS-maista kehittyy noin 50 maan järjestö, joka kattaa 80 prosenttia maapallon väestöstä ja peräti 90 prosenttia öljy- ja kaasuvaroista.

Venäjän Kazanissa lokakuussa 2024 järjestettyyn kokoukseen osallistui noin 40 valtiota sekä useita kansainvälisiä organisaatioita, muun muassa YK. Uusia jäseniä ei virallisesti otettu, mutta erilaiset yhteistyösuhteet ovat laajentuneet.

Ajankohtaisena hankkeena on irtautuminen dollarikaupasta. Nyt jo 80 prosenttia Kiinan, Venäjän ja Intian välisestä kaupasta käydään kansallisilla valuutoilla.

Erityistä huomiota Kazanin kokouksessa herätti Kiinan ja Intian julkinen lähentyminen. Ne ovat sopineet pitkään avoimina olleet rajariidat ja lisänneet monin tavoin yhteistyötä.

Kiinnostava kysymys on, kuinka Turkin yhteistyö BRICS-maiden kanssa kehittyy. Sillä on on lähes täyden jäsenen asema, mikä ei miellytä maan läntisiä liittolaisia muun muassa Natossa.

Yksimielisyys BRICS-maiden keskuudessa vallitsee siitä, että yhteistyötä kehitetään monin tavoin ja se painottuu talouteen. Poliittista tai sotilaallista liittoa ei ole tarkoitus kehittää, vaan tavoitteena on multipolaarinen maailma, jossa Yhdysvallat ei olisi enää ratkaisevan tärkeä vallan käyttäjä. Yhteisön jäsenet haluavat säilyttää kansallisen määräysvallan itsellään. Siinä kuvastuu vahvasti halu jatkaa entisten siirtomaiden irtautumista vanhojen siirtomaaimperiumien vallasta kaikilla aloilla.

Kommenttipuheenvuoro: Venäjän ja Kiinan näkökulma, Markku Kivinen

Kazanin kokous kuvasti Kiinan vahvistunutta asemaa mutta myös Venäjän hyviä suhteita laajaan BRICS-yhteisöön. Ukrainan sota ei ole sitä tuntuvasti häirinnyt. Kyseessä on jo selkeästi toimiva globaali ryhmittymä.

Kiina ja Venäjä jatkavat yhteistyöhankkeitaan, joissa energia on keskeisellä sijalla. Kiina pyrkii kehittämään Shanghain yhteistyöorganisaation toimintaa sekä samalla silkkitie-hankkeitaan ja taloussuhteita Euraasian unionin puitteissa. Taloudellisen integraation edistäminen on keskeisellä sijalla. Kiina toimii verraten varovasti mutta määrätietoisesti, jotta toimintavapaus säilyisi.

Keskustelu

Tuotiin aluksi esille, että BRICS ei ole liitto eikä ota yhtenäisesti kantaa kansainväliseen politiikkaan. Yhteisö ”hakee vielä itseään”. UNIDOR-tietokannan mukaan Kiina pyrkii saamaan BRICS-yhteisössä valta-aseman, ja sen voima jatkaa vahvistumistaan.

Saksan roolista todettiin, että sen sotilaallinen voima on tunnetuista historiallisista syistä pidetty heikkona. Saksalaiset ovat itsekin omaksuneet sellaisen varovaisen roolin. Äskettäin todettiin, että vain 20 prosenttia saksalaisista olisi valmis aseelliseen puolustukseen.

Geopoliittinen seura on korostanut politiikan ja maantieteellisten tekijöiden yhteyttä, ja siihen kuuluu myös geo-talous. Viimeaikainen kehitys on kasvattanut tarvetta tarkkailla kehitystä noilla aloilla. Talouselämän piirissä tunnetaan entistä enemmän tarvetta seurata geopoliittista kehitystä.

Yhdysvalloissa käydään vilkasta keskustelua maan roolista kansainvälisessä politiikassa ja taloudessa. Vallankäytön välineinä käytettyjen pakotteiden vaikutuksista on ristiriitaisia kokemuksia, ja velkaongelma heikentää maan asemaa. Kiina nähdään voimistuvana uhkana. Toisaalta Euroopassa pohditaan, mitä viimeaikainen poliittinen ja taloudellinen kehitys Yhdysvalloissa vaikuttaa suhteisiin. Johtopäätös on joka tapauksessa, että eurooppalaisten tulee varautua itsenäisempään toimintaan.

Yhdysvalloissa akateemisen väen keskuudessa on yleistynyt käsitys, että maailma on muuttunut entistä moninapaisemmaksi. ”Uusi kylmä sota” tai ”kylmä sota II” on tosiasia, mutta se ei välttämättä etene kuten aikaisempi kylmä sota. Aikaisempien kokemusten perusteella amerikkalaiset yhä pelkäävät ydinasesodan alkamista, ja se hillitsee poliittista päätöksentekoa.

Venäjän voimaa on lännessä yleensä aliarvioitu, koska sitä tunneta. Pari vuotta sitten kuviteltiin, että pakotteilla Venäjä saadaan nopeasti polvilleen. Venäjän voiman perusta on suurissa raaka-ainevaroissa, eikä pelkästään öljyssä ja kaasussa. Venäjä on vahva kullan tuottaja, ja eräiden tärkeiden metallien osalta, esimerkkinä Balladium, sen osuus maailman tuotannosta on noin 40 prosenttia. Venäjä ja Kiina yhdessä muodostavat erittäin vahvan vastavoiman lännelle.

Lopuksi vielä todettiin, että Saksaa on monen vuosikymmenen ajan nöyryytetty, joten on ymmärrettävää, että reaktio sellaista kehitystä vastaan on myös noussut esimerkiksi AfD:n ohjelmien muodossa. Ei siis voida välttämättä odottaa, että Saksa jatkuvasti tyytyisi jotenkin alisteiseen asemaan. Saksan suhteellisesta heikkoudesta kärsii koko Euroopan unioni. Yksi ongelma on, että Saksassa on koettu vahvaa riippuvuutta Yhdysvaltojen ydinasevoimasta. Siitä haluttaisiin irti, mutta myöskään halukkuutta tukeutua Ranskan ja Ison-Britannian ydinaseisiin ei ole.