Suomen Geopoliittinen Seura ry                                        

Geopolitiska Föreningen i Finland rf                                   

Raportti 11.5.2026

 

Suomen Geopoliittisen seuran seminaari Helsingin yliopistossa 22.4.2026

Suomen Geopoliittisen Seuran kevätkokoukseen 22.4.2026 liittyen pidettiin Helsingin yliopiston Metsätalossa seminaari, jossa yleisteemana oli ”Kansainvälisen politiikan kiihtyvät mullistukset ja heijastukset Suomeen”.

 

Poimintoja ohjelmasta

Alustuksien teemoista julkaistaan myös erikseen artikkeleita Geopoliittisen seuran sivustolla.

Pekka Visuri alusti otsikolla Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäys Iraniin.

Seuran sivustolla on jo julkaistu 11.3. artikkeli ”Iranin sodan alkuvaiheen arviointia”.

Sodan jatkuttua lähes kaksi kuukautta voitiin jo todeta, että Yhdysvaltojen ja Israelin pyrkimykset päästä Iranin suhteen nopeasti tuloksiin olivat epäonnistuneet ja sodan kestoa ja vaikutuksia voitiin vain arvailla. Sodan taustatekijöistä ja alkuvaiheen tapahtumista oli ehditty saada myös verraten tarkkaa tietoa.

Konfliktin taustat ja sodan aloitus

Joulukuussa 2025 Yhdysvallat tiukensi voimakkaasti taloudellisia pakotteita Venezuelaa ja Irania vastaan vaatien molempia suostumaan presidentti Trumpin määräyksiin. Samalla asevoimia keskitettiin runsaasti Karibianmerelle.

Vuoden 2026 alussa Yhdysvallat teki Venezuelaan yllätyshyökkäyksen, jonka aikana maan presidentti kaapattiin ja vietiin vangittuna Yhdysvaltoihin. Venezuelaa uhattiin raskailla pommituksilla, ellei väliaikainen hallitus suostu antamaan maan öljyvarat amerikkalaisten hallintaan. Näin myös tapahtui.

Irania vastaan suunnatut äärimmäisen kovat talouspakotteet romahduttivat joulukuussa 2025 maan valuutan ja talouden sekä aikaansaivat mellakoita hallitusta vastaan. Niitä tuettiin CIA:n ja Mossadin toimilla, ja provokaattorit toimittivat myös aseita kapinallisten käyttöön. Opposition tukemiseen käytettiin salakuljetettuja satelliittiyhteyksiä, muun muassa 40 000 Starlink-järjestelmän päätettä, mutta hallitus onnistui estämään niiden toiminnan kiinalaisten ja venäläisten teknisellä tuella. Iranin hallitus ryhtyi kukistamaan mellakoita kovin ottein, jolloin tuhansia ihmisiä kuoli.

Yhdysvaltojen valtiovarainministeri Scott Bessent kertoi haastattelussa helmikuussa 2026, että hän johti taloudellisia horjutustoimia, joiden tarkoituksena oli saada aikaan Iranissa mellakoita ja kaataa maan hallitus. Hänen mukaansa kaikki siltä osin toimikin suunnitelman mukaisesti, mutta Iranin hallitus kukisti kansannousun tammikuun puoliväliin mennessä.

Iranin ydinteknologiasta neuvoteltiin Omanin pääkaupungissa 6. helmikuuta alkaen. Yhdysvallat Israelin pyynnöstä lisäsi vaatimuslistaan ballististen ohjusten kiellon ja tuen lopettamisen islamilaisille ryhmittymille, jotka toimivat Israelia vastaan. Iran oli valmis sopimukseen ydinteknologian valvonnasta mutta ei muusta. Neuvottelut jatkuivat Genevessä, ja välittäjänä toiminut Omanin ulkoministeri ilmoitti 27. helmikuuta, että sopimus ydinteknologiasta on aivan lähellä. Sellaiseen arvioon yhtyi myös Iranin ulkoministeri.

Kokenut Lähi-idän tuntija brittidiplomaatti Alastair Crooke kertoi Israelista saamiensa tietojen pohjalta, että pääministeri Netanjahu oli ilmoittanut Trumpille 29.12.2025 seuraavat perustelut: ”Ensisijainen tavoite ei ole ydinaseongelman ratkaisu vaan tuhota Iranin ohjusvarastot ja niiden käyttöjärjestelmät, ennen kuin ne kehittyvät paljon nykyistä tehokkaammiksi. Ne osoittautuivat jo kesällä 2025 erittäin tehokkaiksi, ja voimistuminen on jatkunut.” Israelin johto päätti ryhtyä hyökkäykseen lähiaikoina juuri tuosta syystä, eikä Trumpille jäänyt muita vaihtoehtoja kuin liittyä Israelin suunnittelemaan hyökkäykseen mukaan.

Presidentti Trump antoi käskyn hyökkäyksestä Iraniin iltapäivällä 27. helmikuuta, ja ensimmäiset ohjusiskut alkoivat heti seuraavana päivänä noin kello 10 Iranin aikaa. Hyökkäyksiä tehtiin satoihin kohteisiin, mutta ehdottomasti merkittävin kohdistui Iranin valtion johtoon. Hengellinen johtaja ja samalla valtion ylin poliittinen päättäjä ajatollah Ali Khamenei surmattiin hänen kotitoimistoonsa suunnatulla iskulla yhdessä noin 40 muun korkean johtohenkilön ja Khamenein perheenjäsenten kanssa.

Nyt oli kysymys yllätysiskusta ennen varsinaisten sotatoimien aloitusta ja neuvottelujen ollessa käynnissä. Khamenei oli koko shiialaisen uskontokunnan hengellinen johtaja, joten kohta hänen kuolemansa jälkeen alkoivat kostoa vaativat mielenilmaukset levitä laajalti muslimimaailmassa. Sota sai sen vuoksi heti totaalisen sodan luonteen. Sotatoimien johto siirtyi selkeästi vallankumouskaartin vastuulle, ja siihen oli hyvissä ajoin varauduttu.

Iranin vastahyökkäykset alkoivat jo ensimmäisenä sotapäivänä ennalta annettujen uhkausten ja laadittujen suunnitelmien mukaisesti Yhdysvaltojen tukikohtiin Persianlahdella sekä myös Israeliin painopisteen ollessa kuitenkin Persianlahdella.

Useat sodan aloituksen perusteluja ja tavoitteita kommentoineet amerikkalaiset olivat yksimielisiä siitä, että kyseessä oli selkeästi imperialistinen hyökkäys, jonka tavoitteena on kukistaa Iran ja yhdessä Israelin kanssa levittää Yhdysvaltojen valtaa Lähi-itään. Tarkoitus on erityisesti syrjäyttää Kiinan vaikutusvalta alueelta ja saada sen tarvitsemat öljykuljetukset kontrolliin.

Ohjussota

Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäyksen alettua Iran käytti vastaiskuihin aluksi vanhempia ohjuksiaan, noin 10–15 vuoden takaa. Tarkoituksena oli kuluttaa kohdealueiden ilmatorjuntakykyä, jotta varmistettaisiin uusimpien ja kalliimpien ohjusten pääsy maaleihinsa. Iran ilmoitti selvästi, että ensiksi ohjusiskut kohdistetaan amerikkalaisten tukikohtiin Persianlahdella. Näin myös tapahtui, ja niille on aiheutettu suuria vaurioita. Ohjuksia osui myös tukikohtien ulkopuolisille alueille, muun muassa öljyvarastoihin ja hotelleihin, sekä Israeliin.

Professori Ted Postol (Massachusetts Institute of Technology) analysoi 5. maaliskuuta Israelin ohjustentorjunnasta saatuja tietoja ja päätyi alustavasti toteamaan, että ballististen ohjusten torjunta onnistui vain 10–15 prosentin todennäköisyydellä. Torjunta kulutti tuntuvasti varastoja, ja kulutusarvioihin on lisättävä myös droonien torjunta, jonka taloudellinen hyötysuhde on melko vähäinen. Postolin mukaan on toisaalta erittäin vaikea hyökätä Iranin suojattuja tai nopeasti liikuteltavia ohjusten lähetysalustoja vastaan. Iranilla on edelleen hallussaan suuria määriä maailman parhaimpiin kuuluvia ohjuksia.

Yhdysvaltojen liittolaiset kieltäytyivät tukemasta hyökkäyksiä

Presidentti Trump yritti saada liittolaisiltaan tukea Hormuzin salmen avaamiseksi mutta sai vastaansa selkeästi torjuntaa. Tällä kokemuksella edelleen on vaikutusta liittosuhteiden kehityksen kannalta, sillä Trump uhkasi kovilla vastatoimilla.

Useat valtiojohtajat pyrkivät talvella parantamaan suhteitaan Kiinaan, joka koettiin taloudellisesti ja poliittisesti vakaaksi parhaillaan kriisiytyvässä maailmassa.

Persianlahden pienet maat sekä Saudi-Arabia alkoivat epäröidä, kannattaako enää myöntää Yhdysvalloille tukikohtien ja ilmatilan käyttöoikeuksia. Vain Arabiemiirikunnat ilmoitti suoranaisesti jatkavansa Yhdysvaltojen tukemista.

Hormuzinsalmi nousi ratkaisevan tärkeäksi

Pommituksilla saatiin aikaan tuhoa, mutta Yhdysvaltojen ja Israelin sodanpäämääriä niillä ei kyetty saavuttamaan. Iranin toteuttama Hormuzinsalmen sulku nousi huhtikuussa tärkeään asemaan. Presidentti Trump uhkasi Irania totaalisella tuholla, jos salmea ei avata liikenteelle. Sodan jatkon kannalta siitä oli kehittymässä ratkaiseva kysymys.

Huhtikuun lopulla sota oli vaikutuksiltaan laajentunut jo moniin maanosiin. Läheisimmin sen kokivat aasialaiset, kun taas eurooppalaiset tunsivat toistaiseksi olevansa sivussa suoranaisista sotatoimista mutta eivät välttyneet taloudellisilta ongelmilta.

 

Seppo Niemi tarkasteli Iranin sodankäyntiä ja aseistusta

Voimakasta hyökkäystä torjumaan tai pikemminkin vaimentamaan oli kehitetty ”mosaiikkipuolustus”. Siinä päätöksenteko on hajautettu tuhansille alueellisille johtajille. Kaikilla johtajilla on ennalta määrätyt varamiehet.

Iranin sodankäynnin keskeinen strategia on: ”Sokaise, kuluta, muserra ja valtaa!”

Iran muutti merkittävästi ohjusiskujen toteuttamista (verrattuna kesään 2025): Välitön kostoisku, monen rintaman iskut samanaikaisesti ja laajoilla alueilla, iskut monessa aallossa (jopa yli 10 aaltoa vuorokaudessa), iskuja ympäri vuorokauden, puolustuksen vaiheittanen murentaminen (ensin iskuja vanhoilla ohjuksilla ja sitten uudella kalustolla), iskuja asutuskeskuksiin (myös täsmäiskuja). Hajautettu päätöksenteko ja toteutus.

Puolustusstrategia painottui suojautumiseen pommitusten tuhoilta ja omien ohjusten säilyttämiseen suojattuina ja toimintavalmiina maanalaisissa suojissa. Kyseessä on ollut tyypillinen epäsymmetrisen sodankäynnin malli.

Vastaiskuilla pyrittiin tekemään Yhdysvaltojen tukikohdat Persianlahden alueella toimintakyvyttömiksi. Ensiksi sokaistiin tai tuhottiin tutkat ja vaurioitettiin sotilaallista infrastruktuuria. Samalla suljettiin Hormuzin salmi. Näillä toimilla estettiin hyökkääjiä saavuttamasta nopeita voittoja ja sidottiin se kulutussotaan.

Ohjukset ja droonit

Iran on kehittänyt laajan ja monipuolisen valikoiman ballistisia ja risteilyohjuksia sekä drooneja, mikä osoittaa maan korkean tason teknillisessä osaamisessa. Sodan aikana Iran on yllättänyt toistuvasti läntiset sotilasasiantuntijat uusilla asetyypeillä.

Ohjuksista voidaan mainita muutama uuden sukupolven ohjustyyppi:

Ballistinen ohjus Sejjil: taistelukärki 1000 kg, kantama 2000 km, voimanlähteenä kaksivaiheinen kiinteän polttoaineen systeemi, jolla saavutetaan Mach 14 nopeus loppusyöksyssä. Laukaisualusta liikkuva.

Ballistinen ohjus Fattah-2, joka on hypersooninen ja ohjattavalla taistelukärjellä varustettu. Kantama on noin 550 km.

Majid (AD-08): infrapunaohjattu lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjus, jolla ammuttiin alas F-35 hävittäjä.

Droonit ovat erittäin pitkälle kehitettyjä. Kuuluisaksi tulleen “kamikaze” Shahed-136:n (kantama 2000 km) lisäksi droonientorjunta-ase 358, jolla ammuttiin alas isoja amerikkalaisia ja israelilaisia drooneja (mm. MQ9 Reaper ja Hermes 900).

Mohajer-10 uuden sukupolven drooni, josta on sekä isku- että tiedusteluversiot, kantama 2000 km.

Arash-2, joka on erikoistunut tutkien tuhoamiseen 1000 kilometrin kantamalla.

Meripuolustus: pikaveneitä ja miinoja

Iranin laivaston isot pinta-alukset tuhottiin, mutta ne olivat jo vanhoja eikä niiden odotettukaan kestävän iskuja. Meripuolustuksen todellinen voima on pienissä aluksissa, torpedoissa, rannikko-ohjuksissa ja merimiinoissa. Lisäksi on muun muassa 20 sukellusvenettä. Niillä kyetään pitämään Hormuzin salmi suljettuna.

 

Lauri Tammi kuvaili Kiinan roolia

Kiinalla on vahva intressi estää Iranin häviö, mutta sen ei ole tarvinnut toistaiseksi tehdä interventiota eikä antaa tukea näyttävästi. Kiinalainen strateginen ajattelu nojautuu paljolti perinteiseen epäsuoraan vaikuttamiseen. Kiina ei ole kovinkaan altistunut Persianlahden öljytoimitusten häiriöille. Talous ja yhteiskunta ovat nykyisin vahvasti sähköistettyjä.

 

Anders Blom käsitteli Suomen ja Venäjän suhteita

 

 

Keskustelu

Tuotiin esille mm. seuraavia näkökohtia:

Kiinan teknologinen voima on vahvistumassa esimerkiksi tekoälyssä ja mikrosiruissa.

Taiwanilaiset eivät täysin jaa länsimaisten medioiden alarmistista näkemystä Kiinan uhkasta maalleen.

Iranin ohjusteknologia: tuontia ulkomailta vai kotitekoista? Perusteknologia on kotimaista, mutta sofistikoituneemmat järjestelmät Venäjältä ja Kiinasta.

Voidaan ajatella, että Yhdysvallat haluaa osoittaa Kiinalle roolin alueellisena suurvaltana, mutta ei globaalina. Onko Kiinan passiivisuus merkki tyytymisestä tällaiseen rooliin? Venäjällä Kiinan passiivisuus Iranin ja Kuuban suhteen on herättänyt levottomuutta.

Venäjän ja Kiinan suhtautuminen Iraniin on suurvallan ja pienemmän vallan suhde: suurvalta ei uhraa intressejään Iranin takia. Kiina myös tasapainottelee Iranin, Saudi-Arabian ja muiden öljymaiden välillä.

Iranin toiminta on ollut nyt paljon aktiivisempaa kuin viime kesänä.

Saudit ja Emiraatit vastustivat sotaa, koska heidän valtiolliset suunnitelmansa maiden kehittämiseksi edellyttää alueellista vakautta. Toisaalta kun Trump näytti aikovansa jättäytyä ulos alkaneesta konfliktista, saudit näkivät tämän uhkana, koska Iran oli osoittautunut uskottua vaarallisemmaksi.

Venäjä pyrkii löytämään Ukrainan sodan käyneiden joukosta uusia johtajia, mutta edelleen tiedustelupalvelut ovat tärkein lähde eliitille.

Kauppatase: ylijäämämaat etsivät sijoituskohteita – dollari on reservivaluutta 60 prosentin globaalilla osuudella. Kiina on alentanut omistuksia Yhdysvaltain velkakirjoissa ja ostaa kultaa. Ei toistaiseksi ole ulospääsyä dollarin reservivaluuttastatuksesta.

Petrodollarin asema heikkenee, SWIFT-järjestelmälle on jo vaihtoehto, mikä heikentää Yhdysvaltojen asemaa. Trumpin toiminta pyrkii estämään tätä, joten tuli kiire hyökätä Iraniin.

Iranin sota jatkuu, koska kyseessä on nyt Yhdysvaltain asema Persianlahdella. Tilannekehitystä on hyvin vaikea ennustaa. Iranin intressinä vaikuttaa olevan jatkaa taistelua ja yrittää päästä tilanteeseen, jossa talouspakotteet puretaan.

Yhdysvaltain oletus oli, että Iranissa tulisi kansannousu, mutta sota todellisuudessa toimii kansaa yhdistävänä tekijänä. Erityisesti nuoriso on ottanut sodan asiakseen.

Iranin sota on epäsymmetrinen taistelu, jossa puolustajalle selviytyminen on voitto.