Heikki Talvitie 7.10.2024

YK-järjestelmän muutosehdotukset

Viime aikoina ja varsinkin syyskuussa pidettyjen YK-istuntojen aikana melkein kaikki länsimaat ja varsinkin Suomen valtuuskunta esittivät varsin syvällekäyviä muutoksia YK-järjestelmään. Tähän tilanteeseen on tultu pitkällä ajalla, mutta muutoksiin ei helposti ole haluttu lähteä.

Muutaman viime vuoden aikana länsimaiden valta-asema YK:ssa on alkanut nopeasti rapautua. Kansainvälisessä politiikassa länsi on käyttänyt kauppapakotteita, kauppasotaa ja eriasteisia uhkailuja pyrkiessään rajoittamaan Kiinan taloudellista edistystä ja lännen riippuvaisuuksia Kiinan tuotteista, joista useat ovat lännelle elintärkeitä.

Venäjä on päässyt yhteiskunnallisesta konkurssistaan hieman vakaammalle polulle, ja se on merkinnyt Venäjän vaateita länsimaille siitä, että Venäjän näkökohtia tulisi kuunnella. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen länsi ei kuunnellut Venäjän turvallisuushuolia ja on sittemmin eristänyt Venäjän yhteistyöstä lännen kanssa. Siitä ovat paljolti johtuneet Georgian sota vuonna 2008 ja nyt meneillään oleva Ukrainan sota.

Kun YK-järjestelmä ei ole kyennyt puolustamaan lännen asemia maailmantilanteen muutoksessa, on lännessä syntynyt voimakas YK-vastainen mieliala, joka esittää nyt suuria muutoksia YK-järjestelmään ja erityisesti YK:n turvallisuusneuvostoon.

Kirjoitan tähän edellä mainitun kehityksen pohjalta muutaman huomion YK:n ja erityisesti sen turvallisuusneuvoston asemasta kansainvälisissä suhteissa. Lännessä lähdetään siitä, ettei YK:n organisaation avulla voida taata tai saavuttaa kansainvälisesti pitävää rauhaa. Mielestäni tuo ajatuksenjuoksu on epärealistinen siltä osin, mikä koskee kansainvälisesti taattua rauhan tilaa, jota maailman poliitikot pitävät jollakin tavalla mahdollisena saavuttaa pysyvästi ja kaikkina aikoina.

Työskennellessäni Suomen YK-edustustossa 1972–1976 pysähdyin usein erään maailman ensimmäisiin kuuluvan rauhansopimuksen kopion äärelle. Siinä vakuutettiin vuosituhansien takaa, että tämä rauhansopimus on laadittu kaikkia aikoja varten ja tarkoitettu ikuisesti voimassa olevaksi. En ole sen jälkeen innostunut rauhansopimuksista, jotka ovat laaditut pysyvästi voimassa oleviksi. Kaikki riippuu ajasta, sen hengestä, muista toimijoista ja rauhansopimuksen osapuolien voimasuhteiden muutoksista.

Presidentti Roosevelt ja kumppanit halusivat toisen maailmansodan päätösvaiheessa luoda organisaation, joka olisi paremmin varustettu kansakuntien tapaamisfoorumi kuin Kansainliitto oli aikaisemmin ollut. Varsinkin haluttiin taata suurvaltojen pysyminen organisaation piirissä kaikissa olosuhteissa. Muistettakoon, että Yhdysvallat ei alun perinkään liittynyt Kansainliittoon, ja siitä erosivat aikoinaan Japani, Stalinin Neuvostoliitto ja Hitlerin Saksa, koska heidän kansallisia intressejään ei kuunneltu tarpeeksi. Totean myös, että Suomen nuoren diplomatian saavutus oli, että Suomi ei ajanut Neuvostoliiton erottamista Kansainliitosta. Ymmärrettiin, että se olisi ollut luonnollinen kontaktipinta Neuvostoliittoon silloin, kun muut kontaktipinnat hävisivät. Kirkasotsaiset Kansainliiton diplomatiasta vastanneet vetivät Suomelta maton alta.

Turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten veto-oikeus (nykyisessä tilanteessa nimenomaisesti Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän) takaa sen, että suurvallat kykenevät YK-järjestelmän puitteissa pitämään intressejään yllä toisiinsa nähden ilman, että niiden täytyisi erota järjestöstä. Tällä on tietenkin merkitystä myös siksi, että YK säilyy universaalina järjestönä. Universaalisuus näkyy tärkeänä näkökohtana yleiskokouksissa, jolloin globaalin maailman ääni kuuluu, vaikkei yleiskokouksen päätöslauselmilla olekaan sitovaa merkitystä. Sen sijaan niillä on tiettyyn asteeseen asti moraalinen merkitys.

Suurvaltojen eksistentiaalisia riitoja ja konflikteja ei voida ratkaista YK:n turvallisuusneuvostossa. Toisaalta vaaditaan suurvaltojen johtajilta ymmärrystä siinä tilanteessa, kun tullaan pisteeseen, jossa koko ihmiskunnan tulevaisuus asetetaan vaakalaudalle. Maailmaa varmasti hallitaan vähällä järjen käytöllä, mutta mielestäni vähäinenkin järjen käyttö riittää, jos löytyy organisaatio, jonka piirissä saavutettu, vaikka kuinka löyhä kompromissi, voidaan vahvistaa kansainvälisesti ja viedä käytännön toimissa reaalisesti eteenpäin ilman, että minkään suurvallan arvovalta siitä ratkaisevasti kärsii.

Jos katsotaan turvallisuusneuvoston toimintatapoja, niin vaikeissakin tilanteissa voidaan järjestää kokouksia ja epävirallisia tapaamisia, joissa mahdollisen konfliktin osapuolet ovat läsnä. Kun vaaditaan veto-oikeuden poistamista turvallisuusneuvoston pysyviltä jäseniltä, äänioikeuden viemistä turvallisuusneuvoston pysyviltä jäseniltä tai turvallisuusneuvoston pysyvän jäsenen erottamista turvallisuusneuvostosta tai koko järjestöstä, niin se osoittaa täydellistä väärinymmärrystä kansainvälisten konfliktien ja kriisien synnystä ja niiden ratkaisemisen edellytyksistä.

Aikoinaan sanottiin, että YK:n peruskirja oli mahdollista allekirjoittaa tietyssä historiallisessa vaiheessa. Liittoutuneet olivat voittaneet Hitlerin Saksan ja keisarillisen Japanin sekä niiden kanssa taistelleet valtiot. Liittoutuneilla oli yhteinen intressi saattaa rauhanaikaa varten sopimansa järjestelyt osaksi uutta maailmanjärjestystä eikä kylmä sota ollut vielä alkanut. Sittemmin, kun on haluttu muuttaa peruskirjan sisältöä, on huomattu, että muuttaminen on melkein mahdotonta, koska nykytilanteessa ei saataisi aikaan mitään uutta kansainvälisen organisaation peruskirjaa. Siten jälkikäteen nähtynä peruskirjan muuttaminen vertautuu alkuperäisen peruskirjan allekirjoittamisaktiin ajankohtana, jolloin sen allekirjoittaminen oli mahdollista.

En nyt halua sanoa, että ei pitäisi uudistaa tai ei pitäisi ajanmukaistaa. On kuitenkin otettava huomioon, että jos ei voida uudistaa eikä ajanmukaistaa, niin voidaan aina tulkita luovasti peruskirjaa. Toinen tapa lähestyä kysymystä reaalisesti, on pienten askelten politiikka. Erillisenä kysymyksenä turvallisuusneuvoston jäsenistön ajanmukaistaminen voisi mahdollisesti mennä läpi, jos uudistus laaditaan siten, että suurvallat pitävät edelleen privilegionsa. Kaikenlainen muu lähestymistapa on epärealistinen ja saattaa YK:n kattavana maailmanjärjestönä vaikeaan tilanteeseen.

Espoo 7.10.2024

Heikki Talvitie

Erikoislähettiläs