Suomen Geopoliittinen Seura ry                                    

Geopolitiska Föreningen i Finland rf                              

Raportti 4.4.2025

Suomen Geopoliittisen seuran seminaari Helsingin yliopistossa 31.3.2025

Suomen Geopoliittisen Seuran kevätkokoukseen 31.3.2025 liittyen pidettiin Helsingin yliopiston Metsätalossa seminaari, jossa yleisteemana oli ”Trumpin doktriini kansainvälisen politiikan alalla ja vaikutukset Suomen asemaan”.

Poimintoja ohjelmasta

Alustuksien teemoista julkaistaan myös erikseen artikkelit Geopoliittisen seuran sivustolla.

Pekka Visuri alusti otsikolla "Trumpin doktriini Monroen opin linjoilla”.

Presidentti Donald Trumpin politiikka näyttää nopeatempoiselta, jopa kaoottiselta ja impulsiiviselta, joten selkeän doktriinin eli toimintalinjan hahmottaminen on työlästä. Kuitenkin ulkopolitiikan alalta erottuu suhteellisen selvä linja. Sen sijaan ennusteen tekeminen hänen politiikkansa onnistumisesta kokonaisuutena on erittäin vaikeaa, koska siihen sisältyy suuria, lähinnä talouspolitiikan ja sisäpolitiikan alaan kuuluvia riskejä.

Ulkopolitiikan doktriini ilmeni selvästi jo Trumpin vaalikampanjasta vuonna 2016. Hän toisti usein seuraavaa teesiä: ”Me olemme kuluttaneet Lähi-idässä 6 000 miljardia dollaria. Noilla rahoilla olisimme voineet jälleenrakentaa maamme kahteen kertaan. Katsokaa teitämme, siltojamme, tunneleitamme ja lentokenttiämme, kuinka vanhentuneita ne ovat!” Siitä hän johtopäätöksenä esitti linjauksensa: ”Amerikka ensin!” Kyseessä oli selvästi paluu Monroen opin linjoille.

Presidentti Monroe julisti vuonna 1823 geopoliittisen opin: ”Pidämme muiden valtioiden yritystä laajentua mihinkään osaan tätä pallonpuoliskoa vaarallisena rauhallemme ja turvallisuudellemme. Meidän Eurooppa-politiikkamme välttää sekaantumista minkään hallituksen sisäisiin asioihin. Pidämme niitä legitiimeinä ja kehitämme hyviä suhteita.”

Trumpin voitettua vaalit hän pääsi toteuttamaan noita ajatuksia, jolloin toimintalinjaksi hahmottui:

• Julkinen oppi: ”Amerikka ensin”.
• Monroe-oppi perustana: ei anneta kenenkään ulkopuolisen puuttua Amerikan asioihin, mutta ei myöskään puututa muiden asioihin.
• Taustalla näkemys Kiinasta merkittävimpänä kilpailijana.
• Oli estettävä Kiinan ja Venäjän sekä näiden liittolaisten (Shanghain yhteistyöorganisaation) voimien yhdistyminen.
• Eurooppa ei tarvinnut enää USA:n apua.
• Ideologisesti vastustajana nähtiin radikaali islamismi, koska se on myös geopoliittinen tekijä.

Ajankohtaisena haasteena Trumpin ensimmäisellä kaudella oli Naton itälaajennuksesta nousseiden Venäjän reaktioiden hillitseminen ja Ukrainassa keväällä 1914 sisäisesti alkaneen konfliktin vaikutusten rajoittaminen. Trump pyrki parantamaan suhteita Venäjään, mutta sisäinen vastarinta Yhdysvaltojen hallinnossa jarrutti voimakkaasti noita toimia. Hän ajautui avoimeen riitaan myös valtamedian kanssa.

Seurauksena oli, että Trumpin ulkopoliittinen linja ei toiminut kovinkaan hyvin, mutta erityisesti eurooppalaiset liittolaiset saivat varoituksen. Oli jo muutenkin nähtävillä, että Yhdysvalloissa voimistui mieliala, jonka mukaan sidonnaisuuksia Eurooppaan ollaan vähentämässä ja amerikkalaisten veronmaksajien rahoja ei enää haluttu käyttää eurooppalaisten liittolaisten avustamiseen.

Naton kokouksessa kesällä 2018 Trump moitti jäsenmaita siitä, etteivät ne maksa osuuksiaan liiton kuluista. Kuiskuteltiin jopa siitä, että Yhdysvallat oli irtautumassa sotilasliitosta.

Trumpin vaalikampanja vuonna 2024 jatkoi ulkopolitiikan osalta paljolti samoilla teeseillä kuin oli jo totuttu kuulemaan. Nyt hänen taakseen alkoi kertyä entistä enemmän voimaa. Kuvaavaa oli, että monet entiset Trumpin vastustajat kääntyivät hänen kannattajikseen. Erityisenä teemana oli lupaus Ukrainan sodan nopeasta päättämisestä. Sitä hän toisti myös vaalivoiton jälkeen pitämissään puheissa lisäten, että hän haluaa jäädä historiaan rauhantekijänä.

Euroopassa johtavat poliitikot ja media olivat hämmentyneinä, ja alettiin puhua jopa ”lännen lopusta”. Hyvin kuvaava oli saksalaisen Der Spiegel -lehden pääkirjoitus, jossa pohdittiin syitä ”trumpilaisuuden” menestykseen ja todettiin EU-maiden johtajien epäonnistuminen eurooppalaisten intressien ajamisessa. Monissa arvioissa ennustettiin läntisen Euroopan jäävän Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän jalkoihin.

Trumpin presidenttikauden alku oli niin vauhdikas ja nopeita käänteitä sisältävä, että kokeneetkin tarkkailijat tuntuivat putoavan kyydistä. Trump provosoi kovalla kielenkäytöllä, jollaiseen ei ollut totuttu valtioiden välisissä suhteissa. Heti alkuun hän yritti nopeilla liikkeillä saada aikaan rauhanneuvottelut Ukrainan sodan päättämiseksi painottaen akselia Yhdysvallat – Venäjä. Euroopasta esitettiin voimakkaita protesteja, ettei sellainen sanelu käy, mutta toisaalta ei ollut esittää myöskään selkeitä vaihtoehtoja.

Uutena piirteenä edelliseen presidenttikauteen verrattuna on ollut Trumpin entistä aggressiivisempi tyyli vaatia Yhdysvalloille etuja. Näihin kuuluvat muun muassa vaatimukset Kanadalle ja Meksikolle sekä suoranainen uhkaus ottaa haltuun Panaman kanava ja Grönlanti tarvittaessa asevoimin. Monille valtioille on esitetty erittäin ankaria tulleja, joten on aihetta puhua jo taloussodan julistamisesta.

Trump on jatkanut ja jopa voimistanut erittäin provokatiivista kielenkäyttöä sähköisissä viestivälineissä. Hän ei kaihda henkilöön käyviä hyökkäyksiä. Tämä liittyy yleisimminkin tyylin kovenemiseen sosiaalisessa mediassa ja jopa valtalehdistössä.

Yhdysvallat on irtautunut tai irtautumassa monista kansainvälisistä sopimuksista, joita erityisesti eurooppalaiset ovat pitäneet tärkeinä. Tässä on nähty selvä linjaus, jonka mukaan Yhdysvallat ei sitoudu mihinkään kansainvälisiin sopimuksiin, ellei niistä ole sille suoranaista etua.

Useissa arvioissa on ennustettu läntisen Euroopan jauhautuvan Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän voimapolitiikan väliin. Tilastoista on jo luettavissa, kuinka Euroopan voimavarat ovat selvästi heikentyneet muun maailman vahvistuessa.

Trumpin ulkopolitiikalle on noussut myös monia ankaria haasteita, jotka ovat voittopuolisesti sisäisiä. Taustalla on paine vähentää voimakkaasti liittovaltion velkaantumista, jolloin keinoina on nähty suuret tullien korotukset sekä julkisen alan työntekijöiden vähennykset. Tähän on liittynyt ideologisia toimia, joilla pyritään heikentämään demokraattien ja heitä tukevien voimien valtaa. Odotettavissa on jo ennestään suurten yhteiskunnallisten jännitteiden kasvu.

Trumpin avustajakunta on nyt yhtenäisempi kuin edellisellä kaudella, mutta sille on sattunut eräitä pahoja kömmähdyksiä, kuten salaisten tietojen vuotaminen julkisuuteen turvallisuusneuvoston johtajan keskusteluryhmästä.

Ulkoisista haasteista pahimmaksi on osoittautumassa Lähi-idän tilanteen hallinnan vaikeudet. Tässä asiassa myös Trumpin doktriini on kaikkein ristiriitaisin. Samalla kun Trump on korostanut tarvetta pysytellä irti kaukaisista sodista, hänen johdollaan Yhdysvallat sitoutuu entistä tiiviimmin Israelin tukemiseen ja on ajautumassa sotaan Iranin kanssa.

Kommenttipuheenvuoro: ”Trumpin suuri rahapoliittinen korjausliike”, Seppo Niemi

Yhdysvaltojen yleinen velkaantuminen on edennyt jo niin pitkälle, että dramaattiset toimet ovat tarpeen. Näitä käsiteltiin Seppo Niemen kommenttipuheenvuorossa.

Yhdysvaltojen tehdastuotanto on siirtynyt suurelta osin halvempien kustannusten maihin. Trump pyrkii palauttamaan tuotantoa kotimaahan etenkin tullipolitiikalla, mutta siinä on suuria vaikeuksia. Seurauksena voi olla kotimaassa voimakas hintojen nousu, joka vie kannatusta.

Kokonaisuutena talousohjelma kattaa laajan valikoiman keinoja seuraavasti.

Kyseessä on kaikkiaan erittäin suurten riskien yritys, jonka onnistumisesta taloustieteilijöiden kesken ei vallitse kovinkaan suurta yksimielisyyttä. Rankat taloustoimet ulkomaiden suhteen herättävät kansainvälistä poliittista ja taloudellista vastarintaa. Toisaalta Yhdysvaltojen kasvava tarve saada hallintaansa sellaisia luonnonvaroja, joita siltä puuttuu, johtaa kiristyvään kilpailuun muun muassa Kiinan ja muiden BRICS-maiden kanssa.

Keskustelu

Aluksi käytiin vilkasta keskustelua Yhdysvaltojen talouden vahvuuksista ja heikkouksissa. Yksi perustava, sisäpolitiikkaan ja yhteiskuntarauhaan vaikuttava kehityspiirre on reaalipalkkojen voimakas heikentyminen viime vuosikymmeninä. Siihen ei ole luvassa nopea parannusta.

Kauppasota, joka on nyt selvästi käynnistynyt, merkitsee suuria ongelmia koko maailmalle, Suomi mukaan luettuna. EU-maat ovat heikossa asemassa tässä kilpailussa. Jos sota Euroopassa jatkuu, se huonontaa EU-maiden tilannetta entisestään.

Suomenkin on varauduttava siihen, että suhteet Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä heikkenevät. Sillä on taloudellisia ja turvallisuuspoliittisia seurauksia. On odotettavissa, ettei Yhdysvallat tue Suomenkaan turvallisuuspoliittisia tavoitteita, vaan niitä on hoidettava itsenäisemmin.

Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteiden paraneminen ei ole Suomen kannalta uhkaava vaan myönteinen asia. Sillä on vaikutusta myös pohjoisten alueiden säilymiseen suhteellisen vakaina.

Kaikkiaan arvioitiin Trumpin ulkopoliittisen linjan sisältävän suuria riskejä, vaikka hän onnistuisikin rauhoittamaan Ukrainan tilannetta. Suurvaltojen kilpailu maailmassa jatkuu, mutta se ei välttämättä johda suursotaan.