Heikki Talvitie 6.12.2023: Kansainvälisestä tilanteesta

Viime viikkoina on kansainvälisen politiikan rintamilla nähty äkkinäisiä käänteitä. Ne eivät yleensä synny tyhjästä vaan pohjautuvat kehityskulkuihin, jotka vähitellen paljastuvat. Poimin tähän katsaukseen eräitä tapahtumia, joihin olen saanut myös henkilökohtaista tuntumaa.

Hegemoniakamppailun uusimmat vaiheet

Vuodesta 2008 Venäjän ympärillä on käyty hegemoniataistelua, kun Yhdysvallat on pyrkinyt estämään Venäjän vaikutusvallan uutta kasvua Venäjän lähialueilla. Jugoslavian hajoamissodat olivat 1990-luvulla ensimmäiset avoimet sodat, jotka liittyivät tähän kokonaisuuteen. Yhdysvallat ja Nato halusivat taata alueen itselleen Venäjän ulottumattomiin. Kosovon itsenäistäminen vastoin Serbian tahtoa liittyi tähän oleellisesti. Siinä Jeltsinin Venäjä kuitenkin auttoi länttä suoriutumaan tehtävästä tukemalla Kosovon sodan päättänyttä aselepoa.

Yhdysvallat aseisti vuosina 2005–2008 Mikheil Saakashvilin johtamaa Georgiaa ja ilmoitti Naton suulla keväällä 2008 siitä, että Georgialla ja Ukrainalla on periaatteellinen oikeus tulla Naton jäseniksi. Saakashvili aloitti illalla 7.8.2008 Etelä-Ossetian pääkaupungin pommituksen, ja seuraavana aamuna Georgian joukot aloittivat hyökkäyksen Etelä-Ossetiaan tarkoituksella sulkea Rocki-tunneli, ennen kuin venäläiset pääsevät sen läpi. Venäläiset olivat jo siellä vastassa, ja Georgia kärsi sotilaallisen tappion. Tilanne vakiinnutettiin Venäjän ja Yhdysvaltain neuvotteluilla, ja EU:n silloinen puheenjohtajamaa Ranska vei viestin alueelle. Kohta Venäjä tunnusti Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden.

Vuoden 2014 alussa Ukraina joutui poliittisen myllerryksen piiriin, ja presidentti Janukovits joutui pakenemaan maasta. Venäläiset katsovat, että Yhdysvallat masinoi vallankaappauksen. Yhdysvallat ja länsi katsovat, että Kiovan Maidan oli spontaani mielenosoitus, jossa Ukrainan turvallisuusjoukot aloittivat tulituksen ja syntyi vallankumouksellinen tilanne. Historia varmaan tulee selvittämään, kuka oli oikeassa selityksissään vai oliko kukaan oikeassa. Tilanne jatkui siten, että Venäjä miehitti Krimin niemimaan ja aloitti Donbassin separatistien tukemisen. Alkoi sota Porosenkon, hänen yksityisarmeijansa ja Ukrainan armeijan yhteisvoimin separatisteja vastaan.

Länsi aloitti massiiviset pakotteet Venäjää ja sen johtoa vastaan. Pakotteita on laajennettu koko ajan, jolloin päämääränä on ollut nostaa painetta presidentti Putinia ja hänen lähipiiriään kohtaan sekä rajoittaa Venäjän mahdollisuuksia saavuttaa vaikutusvaltaa lähialueillaan. Länsi on myös eristänyt Venäjän hyvin tehokkaasti suhteissa länsimaihin ja lännen instituutioihin.

Ukrainan tulo osaksi Naton harjoituksia Mustalla merellä aloitti tapahtumaketjun, jonka jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuun 2022 lopulla. Yhdysvallat, Nato ja EU aloittivat laajan tukiohjelman Ukrainan hyväksi. Tuki on koskenut nimenomaisesti aseapua ja myös infrastruktuurin parannusohjelmia. Suunnitelmissa on myös auttaa Ukrainaa jälleenrakennuksessa. Tarkoituksena on saada Ukraina sekä Naton että EU:n jäseneksi tulevaisuudessa. Näitä prosesseja jo aloitellaan.

Venäjä ilmoitti, ettei se katso naapureidensa liittymistä Natoon hyvällä. Kun Venäjä ilmoitti, että tämä koskee sekä Suomea että Ruotsia, niin molemmat maat jättivät kohta hakemuksensa Nato-jäsenyyden saamiseksi. Suomi on jo nyt Nato-jäsen, ja Ruotsin tilanne varmaan ratkeaa ensi vuoden puolella myönteisesti. Samalla Suomi ja Ruotsi ovat valmistelleet ns. DCA-sopimusta Yhdysvaltojen kanssa. Näillä sopimuksilla Yhdysvallat voisi pitää joukkojaan Suomen ja Ruotsin alueilla ilman, että isäntämailla olisi käytännöllistä tai juridista valtaa näissä tukikohdissa tapahtuvalle toiminnalle. Olen kuullut asiantuntevalta taholta, että sopimukset pohjautuvat pitkälle vietyyn luottamukseen, mikä toisaalta politiikassa on aina suhteellista. Kylmän sodan aikana Suomessa tehtiin sen niminen elokuvakin.

Länsi vastaan muut -asetelma

Aasiassa on kehkeytynyt myös hegemoniataistelu siinä mielessä, että Yhdysvallat on pyrkinyt patoamaan Kiinan vaikutusvaltaa. Kamppailua käydään myös ”kolmannen maailman” maiden ryhmässä, Euroopassa ja Lähi-Idässä. Kehitys näillä alueilla on kuitenkin ollut lännelle pettymys. YK-äänestykset ovat peilanneet hyvin sitä tilannetta, että lännen hegemoniaa vastustetaan hyvin laajalti muualla kuin länsimaissa itsessään.

Ukrainan sota on määritellyt hyvin pitkälle sen, miten kokonaistilannetta maailmalla arvioidaan. Lännessä on lähdetty siitä, että Ukraina saa kaikki Venäjän valloittamat alueensa takaisin, Venäjän sotarikolliset tuomitaan kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa ja Venäjä maksaa Ukrainan jälleenrakentamisen. Venäjän päämäärät ovat olleet varsin ristiriitaisen keskustelun kohteena. Aluksi oli ehkä tavoitteena saada presidentti Zelensky pois vallasta, ja siitä syystä yksi hyökkäyssuunta oli kohti Kiovaa. Toinen tavoite oli pitää Krimin niemimaa, Donbass ja Ukrainan rannikkoa niin pitkälle kuin se oli mahdollista. Pitemmälle meneviä suunnitelmia tuskin oli.

Kohta sodan alussa maaliskuussa 2022 Israel ja Turkki pyrkivät välittämään Ukrainan ja Venäjän välillä. Neuvotteluista saatiin aikaan aiepaperi, joka parafoitiin. Venäjä väittää, että se jo aloitti sopimuksen mukaiset vetäytymistoimet, mutta Ukraina jatkoikin sotatoimia. Tästä on yleinen käsitys olemassa sikäli, että on voitu todeta Englannin silloisen pääministerin Boris Johnsonin käyneen Kiovassa huhtikuun alussa ilmoittamassa presidentti Zelenskylle, ettei länsi ole valmis mihinkään sotatoimien päättämiseen ja lupasi massiivista tukea. Tästä syystä Zelensky ei sitten ryhtynyt toteuttamaan tuon parafoidun sopimustekstin mukaista suunnitelmaa kohti rauhaa.

Eräät EU-maat olivat jotenkin mukana auttamassa tuosta tekstiluonnoksesta neuvoteltaessa. Pian tuli kuitenkin selväksi, että EU-maat kielsivät ensin neuvotelleensa vakavasti Minsk II-sopimuksesta, ja sama kohtalo tuli tämän parafoidun sopimustekstin osaksi.

Uusimpia vaiheita

Viime aikoina on kuultu Ukrainan sisäisestä tilanteesta, että varsin voimakkaan auktoriteetin omannut presidentti Zelensky ei enää olekaan riidaton henkilö omassa maassaan. Eräisiin vaikutusvaltaisiin lännen medioihin on vuodatettu tämän suuntaista tietoa. Samoin on annettu ymmärtää, että Yhdysvaltain puolustusministeri Austinin Kiovan vierailun aikana hän oli korostanut neuvottelujen aloittamisen tärkeyttä sodan lopettamiseksi. Samalla Yhdysvaltain apupaketti Ukrainalle on ollut ristiriitojen kohteena edustajainhuoneessa. Myös presidentti Zelensky sai varsin kylmän kohtelun viimeisellä Yhdysvaltain matkallaan.

Zelenskyn vaikeuksia Ukrainan sisällä kuvastaa se, että Austinin käynnin jälkeen Zelensky julkisti tiedon, että Venäjän kanssa oli todella parafoitu sopimusteksti ja että Boris Johnsonin käynti Kiovassa romutti sopimuksen. Muistan omista kokemuksistani sen, kuinka Georgian presidentti Saakashvili oli aikansa lännen kultapoika ja sitten lopuksi varsinainen lurjus. Onko nyt sama tapahtumassa Zelenskylle?

Eräs mielenkiintoinen tieto Ukrainan sotatantereelta on se, että väitetään Venäjän sodanjohtajan, kenraali Valery Gerasimovin ja Ukrainan sotatoimien johtajan, kenraali Valery Zaluzhnyn päätyneen tilanteesta suunnilleen samaan tulokseen: sotaa ei voida lopettaa niin, että jompikumpi voittaisi. Mitä johtopäätöksiä tästä voisi tehdä? Ainakin sen, että jos Venäjä ei ryhdy käyttämään strategisia aseitaan, myöskään Gerasimov ei katso tarkoituksenmukaiseksi jatkaa sotaa. Tämä on siis rintamakomentajien käsitys, mutta ottaen huomioon Venäjän ja Ukrainan järjestelmät, kysymys lienee jonkinlaisesta koepallosta, josta ylimmät johtajat ovat tietoisia.

Isossa kuvassa Yhdysvallat on hakenut kontaktia Kiinaan, kun presidentit Biden ja Xi kohtasivat Yhdysvalloissa kansainvälisessä kokouksessa. Bidenin administraatio on hankalassa tilanteessa. Kongressia on vaikea hallita, presidentinvaalit ovat tulossa, ja Bidenin kannatusluvut ovat alamaissa. Olen myös kuullut, että Biden olisi sanonut jotakin siihen suuntaan, että hän voisi terveytensäkin takia jo luopua, mutta siitä ei tule mitään, niin kauan kun Trump on vastaehdokas. Mielestäni Bidenin oma tilanne ja hänen sinnikkyytensä jatkaa kaikesta huolimatta presidenttinä antaa Trumpille isot valttikortit käsiin.

Lähi-idän katastrofi, Hamas vastaan Israel, on vaikeuttanut Yhdysvaltain hallituksen toimintakykyä muualla. Lisäksi Bidenin sekä Blinkenin matkat Israeliin ja Lähi-Itään ovat murentaneet  Yhdysvaltain arvovaltaa alueella. Gazan alueen tuhoaminen kaikkine siviiliuhreineen on myös kaivanut maata lännen moraaliaseman alta. Syytteet lännen kaksinaismoraalista ovat levinneet laajalle.

Olen selvitellyt näitä taustoja näinkin laajasti, jotta tämänhetkinen tilanne saisi jotenkin lisävalaistusta siitä, mistä tähän on tultu ja missä nyt mennään.

Ensinnäkin Venäjän ulkoministeri on hakenut kontaktia Natoon. Yhdysvallatkaan ei ole estänyt tätä kontaktia. Voidaan olettaa, että Lavrovilla on viesti Natolle siitä, miten Venäjä tulee jatkossa toimimaan.

Toiseksi, Naton pääsihteeri Stoltenberg on sanonut, että on tulossa huonoja uutisia. Se on kova ilmoitus.

Kolmanneksi, Turkin suunnalta on kuulunut, että Venäjä tulee tekemään jonkin liikkeen jo 13.12.2023. Turkki on Nato-maa mutta hyvin itsenäinen ja Venäjälle äärimmäisen tärkeä, joten voi olla mahdollista, että Venäjä on informoinut Turkkia ensiksi.

Neljänneksi, eri puolilta Eurooppaa on kuulunut tietoja siitä, että korkea-arvoiset amerikkalaiset puolustushallinnon jäsenet ovat vierailleet useissa Länsi-Euroopan maissa. Mitä vakuuksia amerikkalaiset nyt haluavat?

Minulla ei ole mitään salaista tietoa ja olen vain vetänyt johtopäätöksiä oman kokemukseni pohjalta. Tämä pitää sanoa, ennen kuin lisään tähän jotakin Suomen osalta.

Jos tuo turkkilaisten tieto 13.12.2023 on paikkansa pitävä, se lienee myös päivämäärä, jolloin Suomi olisi jälleen avaamassa itärajaansa. Toisin sanoen, jos jotakin Venäjän taholta tehdään 13.12., sen kärki saattaa olla suunnattu Suomeen ja Itämerelle.

Toinen skenaario on myös tärkeä huomata. Nyt rintama on Ukrainassa. Toista rintamaa venäläiset eivät ole avaamassa Itä-Eurooppaan, Etelä-Eurooppaan eikä Länsi-Eurooppaan. Se voidaan avata Itämerelle, ja siinä ”line of contact” on Suomen itäraja. Jos Ukrainan sota saadaan jotenkin loppumaan, niin toinen rintama Itämerellä Muurmanskin sekä Pietarin kaupungin vieressä tulee säilymään.

Toivon, että olen arvannut väärin, mutta pelkään, että joudumme tilanteeseen, jossa meillä ei ole enää mitään sananvaltaa. Ja näyttää hyvin todennäköiseltä, että sota Venäjän ja Ukrainan välillä on eskaloitumassa Venäjän ja lännen väliseksi, ellei se sitä ole ollut jo nytkin.

Espoossa 6.12.2023

Heikki Talvitie

Erikoislähettiläs