Heikki Talvitie 7.1.2024

Alueelliset konfliktit globaalin vastakkainasettelun vankeina

Lännen ja idän välinen hegemoniataistelu on eskaloitunut hyvin nopeasti taloudellisista pakotteista ja Ukrainan sodasta useisiin kriisipesäkkeisiin ympäri maailmaa. Jos vielä kaksi vuotta sitten tai miksei vielä vuosi sitten ajateltiin, että Ukrainan sota olisi voitu ratkaista erillään muusta vihanpidosta, niin tänä päivänä sellainen mahdollisuus on hyvin todennäköisesti jäänyt jo vihanpidon laajenemisen jalkoihin.

Kuten muistettaneen, Venäjän presidentti Vladimir Putin halusi pari vuotta sitten uusia pelisääntöjä neuvoteltavaksi lännen johtajien kanssa. Presidentit Biden ja Putin tapasivat, mutta vaikka Yhdysvallat oli valmis tekemään jotakin yhteisymmärryksen hyväksi, todellisia neuvotteluja ei syntynyt. Putinin hakemat uuden moninapaisen maailmanjärjestyksen säännöt ylittivät roimasti sen, mihin länsi oli silloin valmis suostumaan. Yhdysvalloissa, Englannissa ja Euroopan unionissa oli vallalla käsitys, että Kiina ja varsinkin Venäjä olivat vahvasti altavastaajia lännen taloudellisen, poliittisen ja sotilaallisen voiman edessä. Miksi siis suostua neuvotteluihin?

Yhdysvallat varoitti ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan siitä, että hyökkäys oli todennäköisesti tulossa. Lännessä oltiin kuitenkin valmiit katsomaan Venäjän kortit. Ukrainassa toivottiin viimeiseen asti, että sota voitaisiin välttää, mutta mitään neuvotteluja ei Ukrainan ja Venäjän kesken käyty tuossa vaiheessa. Venäjälle Ukrainan Nato-jäsenyys oli ns. punainen vaate, ja siitä länsi oli hyvin informoitu.

Venäjän hyökkäys tapahtui kahdessa suunnassa: Kiova oli yksi päämäärä ja Donbasin – Mustanmeren rannikon alueet toinen tavoite. Hyökkäyksen alettua Ukrainan päättäväisyys puolustaa maansa suvereenisuutta yllätti kaikki. Nato oli aseistanut ja kouluttanut Ukrainaa jo pitemmän aikaa, mutta silti ukrainalaisten kyky torjua venäläisjoukkoja Kiovan suunnalla koettiin yllätyksenä.

Siinä vaiheessa Israelin pääministeri ja Turkin presidentti esittivät Venäjälle ja Ukrainalle aselepoa suunnitelmalla, joka olisi kattanut laajan neuvottelumandaatin aselevon aikaansaamisen jälkeen. Neuvotteluissa syntynyt paperi jo parafoitiin eli merkittiin neuvottelijoiden hyväksymäksi. Nyttemmin on jo kaikkien tiedossa, että Englannin silloinen pääministeri Boris Johnson kävi huhtikuun alussa 2022 Kiovassa esittämässä presidentti Zelenskylle, että länsi ei ole valmis rauhaan. Oletettavana syynä oli se, että Ukraina oli aloittanut hyvin puolustustaistelunsa, lännen taloudellinen ja aseapu oli vasta alkamassa, ja myös odotettiin Venäjän heikkouksien tulevan esiin varsin nopeasti sodan jatkuessa.

Venäjän taholta on kerrottu, että venäläisjoukot aloittivat jo parafoidun sopimuksen mukaiset vetäytymistoimet Kiovan suunnalla. Ukraina ei siis kuitenkaan halunnut jatkaa toimintaa sopimuksen pohjalta, vaan Ukrainan asevoimat ahdistelivat perääntyviä venäläisiä menestyksellisesti. Siitä syntyi kuva, että Ukraina itse asiassa kykenisi lyömään Venäjän taistelutantereella. Lännen tavoitteeksi otettiin Ukrainan totaalinen voitto Venäjästä ja kaikkien Venäjän miehittämien ukrainalaisalueiden vapauttaminen.

Sotaa on nyt jatkunut lähes kaksi vuotta. Venäläiset linnoittautuivat Donbasin alueelle ja pitivät asemansa Ukrainan kesällä 2023 tekemän suuren vastahyökkäyksen aikana. Lännen apu Ukrainalle on ollut massiivista mutta ei kuitenkaan tavoitteisiin nähden riittävää. Ammuksista on tullut pula, ja lännen aseapu on yhä enemmän poliittisen riitelyn aiheena niin Yhdysvalloissa kuin eräissä Euroopan maissakin.

Myöskään Venäjä ei ole saanut aikaan läpimurtoja rintamalla, mutta aloite on selvästi siirtynyt sen asevoimille. Samalla on todettu, että lännen yli kymmenen vuoden ajan itään kohdistamat pakotteet eivät ole antaneet toivottua tulosta. Venäjä ei ole sortunut taloudellisesti puhumattakaan Kiinasta, joka on vahvana taustatukena. YK on ollut myös voimaton, kun Venäjä estää vetolla aselepopäätöslauselmat turvallisuusneuvostossa ja Kiina tukee sitä.

Tilanne eskaloitui nopeasti Hamasin hyökättyä Israeliin. Lähi-idästä tuli uusi rintama lännen ja idän välille. Israelin sodankäyntiä on länsi tukenut voimakkaasti, ja Yhdysvallat on torjunut vetolla aselepoyritykset YK:n piirissä. Humanitäärinen tilanne Gazassa on erittäin huono, eivätkä lännen johtovaltiot ole voineet vaikuttaa mitenkään Israelin sodankäynnin laatuun. Sota uhkaa nyt laajentua Libanoniin Israelin suoritettua Beirutiin terrori-iskun, joka tappoi Hamasin poliittisen varajohtajan. Nyt Israel on evakuoinut 70 000 ihmistä Libanonin rajan läheisyydestä, ja keskinäinen tulitus rajan yli kiihtyy.

Samanaikaisesti Jemenin Huthit ovat aloittaneet laivaliikenteen terrorisoinnin Punaisella merellä. Tarkoituksena on vaikeuttaa lännen huoltoreittejä, ja se on toinen ulottuvuus lännen pakotepolitiikalle. Jos länsi ei edelleenkään myönnä, että sen pakotepolitiikka vahingoittaa maailmantaloutta ja myös länsimaita itseään, tässä on lisämauste maailman taloustilanteen ja kaupan käynnin vaikeuttamiselle.

Nyt jo länsimaailma kamppailee inflaation ja ravinnon kallistumisen kanssa. Lisää vaikeuksia on tulossa. Energiaa on, mutta esimerkiksi sähkön hintakehitys ei ole enää kenenkään hallinnassa. Suomikin lämmittää nyt koivuhaloilla, kivihiilellä ja öljyllä, ja kansa säästää yhtenä päivänä yhden ydinvoimalan verran sähköä hallituksen kehotuksesta. Kiristyneessä ilmapiirissä lakkoillaan.

Samalla Eurooppa on voimakkaasti marginalisoitunut. Yhdysvallat ja Iso-Britannia dominoivat nyt lännen päätöksentekoa. Euroopan unionin kärkimaat Saksa ja Ranska on ajettu sivuraiteelle. Saksalta tuhottiin Nord-Stream putket, ja lopulta liittokansleri Scholz luovutti ja pani kiinni viimeisenkin ehjän kaasuputken.

Lisäksi on saatu tietoja, että Yhdysvaltojen ja Englannin estettyä aselevon syntymisen Venäjän ja Ukrainan kesken huhtikuussa 2022, sekä Ranska että Saksa painostettiin antamaan lausunnot Minsk II -sopimuksen kohtalosta. Sen mukaan Saksan tai Ranskankaan johtajat eivät ole neuvotteluissa hakeneet rauhanomaista ratkaisua, vaan kysymyksessä on ollut harhautusliike ajan voittamiseksi tarkoituksena Ukrainan vahvistaminen. Täten Euroopan unionin aloitteet konfliktien ratkaisemiseksi, on tehty epäuskottaviksi.

Pohjois-Korea ja Iran on samalla liitetty tiiviimmin lännen vastaiseen rintamaan. Yhdysvallat lisää pakotteita, ja se on luonnollinen sykli tässä eskalaation kurimuksessa. Pohjois-Korea näyttää hampaitaan ampumalla rajalle, mutta onneksi omalle puolelleen. Iranin ei tarvitse näyttää mitään, sillä se koetaan jo muutenkin lännelle vaaralliseksi. Tilanteen ongelmat tietävät monet lännen päättäjät, jotka nyt katsovat voimattomasti Israelin sekä toiselta puolen arabien ja muslimien välisen vihanpidon eskaloitumista.

Edellä oleva teksti pyrkii osoittamaan, että ympäri maailmaa riehuvat konfliktit ja sodat ovat toisiinsa nivottuja, joten niiden ratkaiseminen yksitellen tulee olemaan melkein mahdotonta. Ainoa toivo on nyt se, että Yhdysvaltojen ja Kiinan keskinäiset suhteet saataisiin sille tasolle, että nämä kaksi maata voisivat alkaa normalisoimaan suhteitaan ja sitä myöten myös kansainvälinen jännitys saataisiin lientymään. Konfliktien ratkaisu vaatii sitten jo paljon muutakin vääntövoimaa kuin sen, että Yhdysvallat ja Kiina sietävät toisiaan.

Kiinan ilmoitus, että se on valmis normalisoimaan suhteensa Yhdysvaltoihin, antaa olettaa, että Yhdysvallat on tehnyt sellaisia avauksia, jotka mahdollistaisivat Kiinan lähdön liennytyksen tielle.

Heikki Talvitie

erikoislähettiläs

Espoo 7.1.2024