Pekka Visuri, referaatti 20.3.2025
Professori Graham Allisonin seitsemän suositusta presidentti Zelenskyille aseleponeuvottelujen alkaessa
Kansainvälisen politiikan tutkimuksen veteraani, Harvardin yliopiston professori Graham Allison kirjoitti Foreign Policy -lehteen 18.3.2025 merkittävän artikkelin otsikolla ”It’s Time for Ukraine to Accept an Ugly Peace”. Siihen hän liitti omat suosituksensa presidentti Zelenskyille.
Allison nousi kansainväliseen kuuluisuuteen Kuuban kriisistä 1962 kirjoittamallaan teoksella Essence of Decision: Explaining the Cuban Missile Crisis (Little, Brown,1971). Kirjasta on sittemmin ilmestynyt myös uudistettu laitos, ja sen teesien tuntemus on kuulunut alan opintojen perusvaatimuksiin. Kuuban kriisin ratkaisua on pidetty mallina kaikille suurvaltojen välisten konfliktien hallinnalle.
Allisonin alkuperäisteksti 18.3.2025 on luettavissa tästä linkistä:
Russia-Ukraine Ceasefire: It’s Time for Zelensky to Accept an Ugly Peace
Otteita artikkelin sisällöstä
”Kun Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi odottaa aseleponeuvottelujen alkamista, hänen olisi aiheellista pitää mielessä tämän traagisen konfliktin aikaisemmat vaiheet. Kun marraskuussa 2022 oli kulunut yhdeksän kuukautta Venäjän armeijoiden hyökkäyksen alkamisesta, Yhdysvaltojen asevoimien esikuntapäälliköiden neuvoston puheenjohtaja kenraali Mark Milley esitelmöi New Yorkissa. Hänen näkemyksiään pidettiin hieman ristiriitaisina, mutta esityksestä kyllä hahmottuivat suuntaviivat sille, miten sota voitaisiin saattaa hyväksyttävään päätökseen.
Milley ymmärsi hyvin sodan karun luonteen: Huolimatta siitä, että puheissa maalaillaan teatraalisesti näkymiä, konfliktien lopputulos määräytyy taistelukentällä – ei siis poliitikkojen tarinoista. Milley torjui Ukrainan johdon retoriikan, jonka mukaan kaikki Venäjän miehittämät alueet voitaisiin vallata takaisin. Milleyn käsityksen mukaan ’voittoa ei todennäköisesti voida saavuttaa sotilaallisin keinoin’, ja hän analysoi yksityiskohtaisesti syitä, miksi Ukrainan armeijan yllättävä vastahyökkäys oli jo törmännyt mahdollisuuksiensa rajoihin. Hänen arvionsa mukaan Ukrainan asevoimat ovat juuttuneet paikoilleen, joten olisi parasta kiireesti etsiä tilaisuutta neuvotteluille.
Milleyn analyysi muistutti mieleen Carl von Clausewitzin usein lainatun selityksen moraalisen oikeutuksen suhteesta väkivaltaan taisteltaessa toisia valtioita vastaan: Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin. Jos kansalaisten lähettäminen tappamaan tai joutumaan tapetuksi ei edistä poliittista päämäärää, se ei ole järkevää sotilaallisen voiman käyttöä. Jos Ukraina oli jo saavuttanut rajan, jonka väkivallan käyttö mahdollistaa, niin miten silloin voidaan oikeuttaa sodan jatkaminen?”
Silloinen presidentti Bidenin hallinto ei hyväksynyt kenraali Milleyn näkemyksiä, joten ehdotukset eivät johtaneet mihinkään. Vuoden kuluttua myös toinen merkittävä sotilasjohtaja tuli kuitenkin samaan johtopäätökseen. Kenraali Valeri Zaluzhnyi, joka oli sodan alussa johtanut voitollisesti Kiovan puolustusta ja ajanut vastahyökkäyksellä venäläiset loitolle, joutui Economist-lehden haastattelussa loppuvuodesta 2023 toteamaan, että sota on juuttunut kulutussodaksi, joka suosii Venäjää. Sitä ei Kiovassa pidetty sopivana tunnustaa, joten Zaluzhnyi erotettiin kolmen kuukauden kuluttua komentajantehtävästä.
Kun sota on jatkunut jo neljättä vuotta, Yhdysvaltojen uusi johto on joutunut kohtaamaan samat ankarat realiteetit. Arvioituaan huolellisesti tilannetta he näyttävät päätyneen samaan johtopäätökseen kuin Milley ja Zaluzhnyi tekivät ehdottaessaan pikaista neuvottelujen aloittamista. Ongelmana on nyt se, että tilanne on vuoden 2023 alusta jatkuvasti huonontunut.
Jos neuvottelut olisi silloin aloitettu, olisi voitu ehkä säästyä 300 000 sotilaan kuolemalta tai vakavalta haavoittumiselta. Tuhansia siviilejä olisi jäänyt henkiin ja kaksi miljoonaa asuntoa olisi pysynyt asuinkelpoisina. Lisäksi suuri osa raunioituneista energialaitoksista olisi nyt lämmittämässä ja valaisemassa koteja.
Ukrainan talous on kolmen sotavuoden jälkeen supistunut 10 prosentilla, ja 15 prosenttia väestöstä on lähtenyt pois maasta.
Trump sanoi Zelenskyille suoraan Valkoisen talon tapaamisessa: ”Ette ole voittamassa sotaa”. Vaikka retoriikka oli karkeaa, se sisälsi perustavan totuuden, että ilman Yhdysvaltojen tukea Zelenskyin joukot eivät yksinkertaisesti tule toimeen.
Trumpin hallinnon kanta on selvästi lukittu, sillä hän toisti vaalikamppailun aikana jatkuvasti: ”Haluan lopettaa tämän sodan.”
Zelenskin on turha kieltää kovia faktoja, vaan hänen tulisi keskittyä siihen, mitä ukrainalaiset ovat jo saavuttaneet. He ovat estäneet presidentti Putinin yrityksen pyyhkäistä Ukraina kartalta. Maan armeija pysäytti taistellen maailman toiseksi vahvimman sotavoiman hyökkäyksen. Nyt Zelenskyin joukkueen pitäisi jäljelle jääneillä korteilla pelata järkevästi. Se tarkoittaa, että on neuvoteltava rumalta näyttävä mutta silti siedettävä rauhansopimus.
”Kun Zelenskyi alkaa hyväksyä reaalisesti vallitsevan tilanteen, voin suositella seitsemän kohdan ohjelmaa:
Ensiksi hänen tulisi ymmärtää, että tärkein pelaaja pöydässä on Trump, jonka mielipiteet eivät varmaankaan muutu. Trump ei pidä Zelenskyistä, jonka hän uskoo provosoineen turhan sodan ja juonitelleen Bidenin maksamaan sen kulut. Trump pitää Putinista, koska pitää häntä vahvana johtajana, eikä todellakaan välitä Ukrainan kohtalosta. Ainoa yllätys Trumpin ja Vancen hyökkäyksessä Zelenskyin käydessä helmikuun lopulla Valkoisessa talossa oli se, että kaikki tapahtui maailman silmien edessä televisiokameroiden käydessä… Zelenskyin tulisi nyt uudelleen tavata Trump, mutta se edellyttää uutta asennetta. Hänen tulee osoittaa kunnioitusta Yhdysvaltoja ja sen presidenttiä kohtaan.”
”Toiseksi, Zelenskyin pitäisi hyväksyä maantieteellinen fakta, että Ukrainalla on yli 2 000 kilometriä rajaa suurvallan kanssa. Ukraina voi paeta Venäjän varjoa yhtä vähän, kuin Kanada ja Mexiko voivat paeta Yhdysvaltojen läsnäoloa. Zelenskyin kannattaisi etsiä keinoja, miten sopeutua elämään vihamielisen naapurinsa vaikutuspiirissä. Siksi hänen kannattaisi perehtyä Kanadan ja Mexikon historiaan toimeentulosta Yhdysvaltojen kanssa, ei vain viime aikoina vaan kolmen vuosisadan kuluessa, kun Yhdysvallat liitti itseensä osia noista maista. Lähempiä esimerkkejä Ukrainalle löytyy tutkimalla Kazakstanin, Mongolian ja Suomen historiaa.”
”Kolmanneksi, Ukrainan vaihtoehtona ’kuumalle sodalle’ ei voi olla ’oikeudenmukainen ja kestävä rauha’, jollaisesta Zelenskyi uneksii. Sen sijaan ratkaisuna voi olla tappamisen lopettaminen ja aselepo, mahdollisesti samankaltainen kuin on vallinnut Koreassa sodan päättämisen jälkeen.”
”Neljänneksi, saadakseen parhaan suojan Putinin mahdollisia uusia hyökkäyksiä vastaan Zelenskyin tulee unohtaa Nato. Trumpille Ukrainan Nato-jäsenyys on yksinkertaisesti mahdoton ajatus.”
”Viidenneksi, Zelenskyin pitäisi olla realistinen turvallisuustakuiden lupausten suhteen. Eurooppalaiset ovat aktiivisesti puhumassa sitoumuksistaan, mutta tietysti puhuminen onkin parasta, mitä eurooppalaiset osaavat. Vahvin lupaus tuli Ison-Britannian pääministeri Keir Starmerilta, joka ilmaisi brittien valmiuden tuoda joukkoja Ukrainan maaperälle. Huolellinen kuulija huomasi kuitenkin, että siihen tarvittaisiin Yhdysvaltojen tukea. Sellaisen mahdollisuuden puolustusministeri Pete Hegseth rajasi pois laskuista puhuessaan Naton tilaisuudessa sanomalla, että eurooppalaisten on huolehdittava itse Ukrainan sodanjälkeisestä turvallisuudesta… Jos Ukrainaan lähetetään rauhanturvajoukkoja, ne eivät voi olla Naton johtamia eikä niitä kata Naton perussopimuksen artikla 5.”
Vaihtoehtona Zelenskyi voi myös harkita Trumpin ehdotusta, että ”Kiina voi auttaa.” Rauhansopimus, jossa allekirjoittajina olisivat Ukrainan ja Venäjän lisäksi Yhdysvallat, EU-maat ja Kiina, voisi olla merkittävä saavutus.
”Kuudentena on avainkysymys, josta Zelenskyi ja Trump voivat sopia: rauhan (tai aselevon) täytyy olla kestävä, ei siis vain tauko, jonka aikana Putin voisi parantaa aseistustaan. Trump suunnittelee kauaskantoista ohjelmaa liikkeelleen, jonka tunnuksena on ’tehdä Amerikka jälleen suureksi’. Jos siihen sisältyvä ’kaunis rauhasopimus’ hänen tai seuraajansa silmien edessä räjähtäisi, kyseessä olisi hänelle perustava tappio. Siksi on Zelenskyille haaste ja mahdollisuus saada rauhansopimukseen elementtejä, jotka takaavat kestävyyden.”
”Lopulta Ukrainan tulevaisuuden toivo on suhteissa Euroopan maihin. Rauhansopimuksen tulisi taata oikeus taloudellisiin suhteisiin Euroopan unioniin, jäsenyys mukaan luettuna parin vuosikymmenen perspektiivillä… Jos kestävä rauha saadaan aikaan, Ukraina voi toivoa kulkevansa samoja jalanjälkiä, joita kulkivat Länsi-Saksa, Etelä-Korea ja Suomi, tullakseen 21. vuosisadan ihmeeksi.”