Heikki Talvitie 1.3.2023

Kiina osaksi Euroopan tasapainoa

Viime vuosi 24.2.2022–24.2.2023 on ollut aikamoista pyörrettä kansainvälisissä suhteissa. Monet, lähinnä amerikkalaiset tarkkailijat ovat sitä mieltä, että Ukrainan sotaa ei ole käyty vain viime vuonna, vaan se alkoi jo vuonna 2014. Tämä käsitys pohjautuu jälleen amerikkalaisiin arvioihin siitä, mikä aiheutti presidentti Janukovitshin syrjäyttämisen virastaan. Luotan amerikkalaiseen järjestelmään siinä määrin, että nyt ei tarvitse vääntää väkisin faktoja esiin, vaan ne kyllä tulevat julkisiksi ennemmin tai myöhemmin.

Voidaan hyvin sanoa, että Neuvostoliiton hajotessa ja Neuvostoliiton tasavaltojen itsenäistyessä, alueella syntyi monia etnisiä ja alueellisia konflikteja, joita silloin ei ollut mahdollista ratkaista. Tilanne kärjistyi erityisesti Etelä-Kaukasiassa, Ukrainassa ja Transnistriassa. Niistä on käytetty termiä ”jäätyneet konfliktit”, mutta nyt voidaan jo sanoa, ettei mikään ole jäätynyt, vaan kaikki on liikkeessä.

Olen yhdessä Pekka Visurin kanssa käsitellyt kirjassamme kylmän sodan päätöstä nimenomaisesti siinä mielessä, mitä tapahtui vuosina 1988–1993 Neuvostoliiton pyrkiessä uusiutumaan sekä sitten joutuessa kaaoksen piiriin, josta syntyi Neuvostoliiton tasavaltojen itsenäistyessä myös Venäjän federaatio ja itsenäiset Ukraina, Valko-Venäjä sekä uudet valtiot Etelä-Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa.

Neuvostoliitto pyrki uudistumaan matkien lännen yhteiskunnallisia malleja ja luottaen lännen rahoitukseen uudistumisohjelman läpiviemiseksi. Tämä oli Gorbatshovin aikaa. Jeltsin peri tietenkin kaaoksen ja hän tarvitsi tullakseen toiselle kaudelle presidentiksi valtavan vaalibudjetin, jonka maksoi länsi eli Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF). Katsottiin, että länsi voitti kylmän sodan ja että Venäjä oli vajonnut toisen luokan valtioksi. Tältä se myös näytti todellisuudessa. Yhdysvallat oli ennen vuotta 2008 siinä tilanteessa, että se saattoi käyttää sotilaallista voimaa ilman vastaiskujen vaaraa. Ja näin se myös teki.

Globalisaatio näytti lännestä käsin myös hyödylliseltä taloudellisen hegemonian ylläpitämiseksi. Se kuitenkin alkoi nostaa Kiinaa ja muita kehittyviä maita kansainvälisen talouden tärkeiksi toimijoiksi. Varsinkin Kiina alkoi osoittaa merkkejä siitä, että se on kovaa vauhtia ottamassa markkinoita läntisiltä kilpailijoiltaan. Nyt olemme siinä vaiheessa, että kaupallis-taloudellinen globalisaatio on tuhottu, Yhdysvaltojen ja lännen pakotteet merkitsevät kauppasotaa Venäjää ja sen eliittiä kohtaan sekä lännen suhtautuminen Kiinaan on muuttunut siinä määrin, että tässäkin voidaan jo puhua kauppasodasta. Mikä kaikkein huonointa, niin myös Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin kesken on käyty jo taloudellista sapelinkalistelua protektionismiin viitaten.

Venäjälle asetettujen pakotteiden ja Ukrainan sodan kautta lännessä toivotaan, että Venäjä neutralisoituisi, eli se ei kykenisi aseellisiin interventioihin etujensa puolustamisessa. Miten tämä päämäärä soveltuu isoon ydinasevaltaan, on edelleen avoin kysymys. Kiinan taloudellista mahtia pyritään sitomaan muun muassa siten, että lännen isot teollisuusjätit ja internet-firmat palaisivat takaisin Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Tätä kehitystä onkin nähty jo varsinkin Yhdysvalloissa.

Länsi on myös pyrkinyt eristämään Venäjän ja Kiinan kansainvälisistä kontakteista. Se on kuitenkin ollut vähemmän menestyksellistä. Kolmannet maat ovat alkaneet ottaa etäisyyttä lännen pakotepolitiikkaan pelätessään itse olevansa seuraavat uhrit. Varsinkin Afrikassa on ollut vallalla käsitys siitä, että pakotteilla ajetaan kansainvälinen kauppa entisten siirtomaavaltojen syliin ja jätetään kolmannet maat oman onnensa nojaan. Tämä kehitys on tuonut Kiinalle ja Venäjälle myönteistä poliittista ja kaupallista tukea kolmansissa maissa.

Ukrainan sodan vuosipäivänä Kiina julkisti positio-paperin, joka oli sekä strateginen että taktinen. Siinä Kiina perustaa kansainväliset suhteet Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteisiin. Kun Yhdysvallat, länsi ja Venäjä eivät omista syistään voi tällä hetkellä yhtyä näihin Kiinan esittämiin yleisiin periaatteisiin, niin se on antanut suuren propagandavoiton Kiinalle kolmansissa maissa. Kiinan positio-paperi ei esitä suoraa ratkaisuehdotusta Ukrainan sodan lopettamiseksi. Se kuitenkin listaa molempien osapuolten osallisuuden sodan syttymiselle. Silti ja juuri siksi Kiina onkin tullut yhdeksi varteenotettavaksi elementiksi, kun aletaan toden teolla etsiä ulospääsyä nykyisestä tilanteesta. Kiinan tuki Yhdistyneille Kansakunnille riitojen ratkaisemiseksi on sekin ainutlaatuista tilanteessa, jossa muut asianosaiset valtiot ovat kyvyttömiä antamaan YK:lle sen ansaitseman statuksen kansainvälisen turvallisuuden saralla.

Kun Kiina on ainoa valtio, joka kykenee vaikuttamaan Venäjään Ukrainan sodan lopettamiseksi, niin on varsin todennäköistä, että Kiinasta tulee nopeasti osa Euroopan turvatasapainoa. Kiinalla on myös omat intressit pelissä. Siksi on merkillepantavaa, että kaikki Kiinan omat intressit mahtuvat positio-paperin sisään. Se on mestarillisesti laadittu.

Kiinan pysyminen Ukrainan sodan ulkopuolella antaa Kiinalle todellista liikkumatilaa. Lisäksi se on keino pysyä puolueettomana mahdollisessa lännen ja Venäjän välisessä ydinsodassa. Ei ole siis yllättävää, että Ukrainan presidentti Zelensky haluaisi tavata Kiinan johtajan Xi Jinpingin.

Heikki Talvitie

Espoo 1.3.2023