Harrisin ja Trumpin Ukraina-politiikka amerikkalaisessa keskustelussa
Charles Kupchan ja Hal Brands ovat tällä hetkellä Yhdysvaltojen eniten seurattujen ulkopolitiikan kommentaattoreiden joukossa. He myös edustavat varsin hyvin pääteemoja amerikkalaisessa keskustelussa.
Charles Kupchan toimi Clintonin sekä Obaman presidenttikausilla avustajana ja on nyt Georgetownin yliopiston professori sekä demokraattien sisäpiirin jäsen.
Hal Brands on Johns Hopinsin yliopiston professori ja Bloombergin kommentaattori.
Suomalainen julkisuus on kulkenut pitkään jäljessä amerikkalaisesta keskustelusta. Ehdokkaiden osalta yleisellä retorisella tasolla käydyn vaalitaistelun aikana kummankin leireissä on käyty sisäistä kamppailua tulevan presidentin ulkopoliittisista avustajista. Varsin yleinen kuva on, että vaalitaistelun jälkeen avustajien ja ulkoministerin valinnat antavat viitteet, mihin suuntaan lähdetään
Tulevien hallintojen koulutuksen akateemisissa taustoissa painopiste on siirtynyt sopeutumiseen useiden suurvaltojen maailmaan ja puolustukseen kahden leirin maailmassa. Näiden suuntausten merkittäviin edustajiin on siis aihetta tutustua.
Charles Kupchan
Valitaanpa Harris tai Trump, tulee joka tapauksessa Yhdysvaltojen politiikaksi lopettaa Ukrainan sota
Charles Kupchan Quincy Instituutin paneelissa 22.10.2024
Katsottavissa: Can Americans Agree on How to Settle the Ukraine War? - YouTube
Kysymys: Kamala Harris ei ole puhunut kovin yksityiskohtaisesti siitä, miten hän voisi lähestyä Ukrainan ongelmaa… Jatkaako hän Ukrainan aseistamista ja Venäjän eristämistä vai yrittääkö jotenkin muuten saada ratkaisua Ukrainan sotaan?
Kupchan: Yritys tapahtuu joka tapauksessa riippumatta siitä, kuka voittaa, ja se johtuu yksinkertaisesti siitä, että sen on tapahduttava… Mielestäni politiikkamme on ollut hämmästyttävä menestys. Ukraina on edelleen pystyssä… Se, että 40 miljoonan asukkaan maa on kyennyt torjumaan Venäjän pyrkimykset alistaa se, on millä tahansa mittarilla Yhdysvaltain politiikan menestys. Kiitän Joe Bidenia siitä, että hän pääsi johtamaan asioita ja järjesti koalition, joka on kestänyt ajan testin.
Toinen asia on: Pelkään, että juuri nyt meillä on politiikka mutta meillä ei ole strategiaa… Uskon, että nämä vaalit antavat meille hallituksen, joka tavalla tai toisella saa aikaan keskustelun diplomaattisesta loppupelistä.
Mielestäni Trumpin strategia on väärä. Hän ei ymmärrä, että pääsemme tähän loppupeliin jatkamalla Ukrainan tukemista, jotta se voi estää Venäjältä kyvyn saavuttaa lisää voittoja. Ja kun tuo venäläisten kyky jatkaa etenemistä on estetty he saattavat, sanon saattavat koska emme tiedä, mennä neuvottelupöytään. Ja siinä mielessä luulen, että Harris todennäköisemmin sanoo: "No, aion jatkaa Ukrainan tukemista, mutta yritän lopettaa tämän sodan ennen kuin Ukraina muuttuu epäonnistuneeksi valtioksi", mikä on mielestäni todennäköinen lopputulos, jos tämä sota kestää vuosia.
Mielestäni Joe Biden kokoama koalitio ei kestä loputtomiin. Täällä Yhdysvalloissa Ukrainan sota jossain määrin tekee todennäköisemmäksi, että Trump valitaan. Koska täällä on paljon amerikkalaisia, joilla on vaikeuksia saada rahat riittämään, ja he kysyvät: "Miksi käytämme 61 miljardia dollaria aseiden lähettämiseen Ukrainaan, kun venäläiset siellä edistyvät?"
En pidä siitä, mitä näen Ranskassa ja Saksassa, kun noiden maiden poliittiset keskustat rapautuvat. Syitä on monia, mutta yksi syy on Ukrainan sodan tuottama takaisku näiden maiden politiikalle. Saksan puolueet, jotka voittivat äskettäiset osavaltiovaalit, ovat nimenomaisesti vaatineet Ukrainalle annettavan avun lopettamista. Joten tämä kertoo minulle, että aika ei ole puolellamme, että Putin voisi odottaa meitä, jos tämä jatkuu vuosia. Ja se on jälleen yksi syy, miksi uskon, että on aika kääntyä kohti diplomaattisia ponnisteluja sodan lopettamiseksi. Ja ennustukseni on, että kuka tahansa voittaa vaalit, me menemme siihen suuntaan.
Se että emme itse taistele nyt Ukrainassa, johtuu jossain määrin siitä, että emme ole pitäneet sitä kolmannen maailmansodan arvoisena.
Ainoa tapa, jolla Ukraina voi voittaa tämän sodan, on, jos 150 000 amerikkalaista sotilasta plus liittolaiset Euroopassa ilmestyvät etulinjaan ja työntävät Venäjän ulos. Mutta kansa sanoo mielestäni oikein: "Emme aio tehdä sitä." Näissä olosuhteissa minun on vaikea ymmärtää, miksi tuomitsemme sen siitä, että Ukraina ei ole kolmannen maailmansodan arvoinen, mutta antaisimme sille jatkossa 5 artiklan takuun, joka velvoittaisi meidät menemään kolmanteen maailmansotaan, jos Ukrainaan hyökätään. Ja toinen kohta, ja tämä on luultavasti harhaoppia monille, mielestäni meidän on oltava viileästi harkitsevia Venäjän vastalauseiden suhteen. Ymmärrän niitä.
Ymmärrän, miksi Venäjä ei halua Naton, historian suurimman sotilasliiton, työntyvän naapuriin maahan, jonka kanssa sillä on tuhannen mailin raja. Me, Yhdysvallat, vietimme 19. vuosisadan potkimalla kaikki muut suurvallat pois läntiseltä pallonpuoliskolta, eikö niin? Ensin ranskalaiset, sitten espanjalaiset, sitten venäläiset, sitten britit, ja nyt ilmestymme Ukrainaan ja sanomme venäläisille: "Hei, rentoudu. Älä huoli siitä." Tämä on vastoin geopolitiikan alkeiskurssin oppeja, ja mielestäni meidän pitäisi olla johdonmukaisempia tässä asiassa.
Lisäisin vielä tärkeän asian, ettei meillä ole paljoa aseita annettavana. Ja luulen, että yksi syy siihen, että Biden ei hyväksy syviä iskuja Venäjää vastaan, on se, että meillä ei ole kovin paljon kauaskantoisia ohjuksia eikä meillä ole paljon Patriot-ilmatorjuntaohjuksia. Kysymys ei siis ole vain poliittisista rajoitteista vaan varastorajoituksista.
Ja ottaen huomioon mitä Lähi-idässä tapahtuu ja jännitteet Kiinan kanssa, mielestäni Pentagon on oikeutettu sanomaan: "Me menemme näin pitkälle, mutta emme pidemmälle."
Voi olla hyvä asia, että Harris tai Trump eivät ole kotoisin ulkopoliittisesta yhteisöstä… Koska se voi tarkoittaa, että he eivät tuo mukanaan vanhoja malleja. Pidän Bidenista, ja työskentelin hänen kanssaan, mutta hän tuli eri aikakaudelta. Hän tuli toiseen maailmaan. Ja siksi minusta on mahdollista, että seuraava presidentti, oli se sitten Harris tai Trump, saattaa kirjoittaa uuden kirjan, kun on kyse joistakin perusasioista. Ja luulen, että olemme samaa mieltä siitä, että se voisi olla hyvä asia.
En näe syntyvän mitään sellaista eurooppalaista turvallisuusjärjestystä seuraavan vuosikymmenen tai kahden aikana, jossa emme elä uudelleen jaetun Euroopan kanssa ja jossa Natolla ei olisi kykenevä pelote etulinjassa. Ja niin se vain tulee olemaan. Mutta löytääksemme keskitien meidän on lopetettava sota. Sitten voi alkaa keskustella venäläisten kanssa siitä, mikä on mahdollista, nimittäin asevalvonnasta, sotaharjoituksista, ennakkoilmoituksesta, asioista kolmannen maailmansodan estämiseksi. Ja sitten vain on tavalla tai toisella palautettava paremmat suhteet.
Yksi asia Venäjän suuntaan on luoda paremmat suhteet Kiinaan, koska emme todellakaan halua elää maailmassa, jossa olemme työntäneet Venäjää ja Kiinaa yhteen. Se rohkaisee venäläisiä, se saa heidät tuntemaan, että heillä on Kiina selkänsä takana. Joten osa pitkän aikavälin Venäjän strategiaa on luoda rakentavammat suhteet Kiinaan. Uskon siis, että se keskustelu alkaa tietyllä tavalla Pekingistä."
Hal Brands
Trump, Harris, Zelenskiy: Kenenkään suunnitelma ei lopeta Ukrainan sotaa
Bloomberg 18.10. 2024
Ukrainan sota sujuu hyviksille huonosti. Ukraina häviää hitaasti itärintamalla. Sen joukkoja vaivaa työvoiman ja ampumatarvikkeiden puute. Kesäinen hyökkäys Venäjälle nousi otsikoihin, mutta ei muuttanut taistelujen yleistä kulkua. Syväiskuinen ohjuskampanja Venäjälle on potentiaalisesti lupaava, mutta lännen ambivalenssi on rajoittanut sitä. Ukrainan paljon mainostettu "voittosuunnitelma" － joka sisältää pyrkimyksen Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön jäsenyyteen － ei ole saanut paljoa Yhdysvaltojen tukea.
Kun Ukrainan näkymät synkkenevät, Washingtonissa paine neuvotteluratkaisuun kasvaa. Haasteena on, että kukaan ei ole keksinyt, miten heikkenevä taistelukenttätilanne muutetaan kunnolliseksi rauhaksi.
Entisen presidentin Donald Trumpin suunnitelma on yksinkertaisin: saada Venäjän johtaja Vladimir Putin ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskiy yhteen mahdollisimman pian ja uhata heitä molempia vakavilla seurauksilla, jos sota ei lopu. Trump voisi kertoa Zelenskiylle, että hän on vaarassa menettää Yhdysvaltain tuen, jos hän ei tee sopimusta. Hän saattaa kertoa Putinille, että Yhdysvallat lisää apua, tai iskeä Moskovaan kovemmilla pakotteilla, jos Venäjä vastustaa.
Strategia sopii Trumpin kovan miehen imagoon. Yhdysvaltain avun katkaiseminen saisi Ukrainan nopeasti polvilleen. Valitettavasti on vähemmän selvää, miksi uhka Yhdysvaltojen lisäavusta Ukrainalle pelästyttäisi Putinia, kun otetaan huomioon, että Trump on vuosia valittanut siitä, kuinka paljon nykyinen apu maksaa.
Joku epäilee, että Trumpin suunnitelmassa ei ole kyse suotuisan rauhan turvaamisesta, vaan rauhan turvaamisesta hinnalla millä hyvänsä. Trump näyttää kuvittelevan, että Ukraina luovuttaa miehitetyt alueensa (ehkä vaihtamalla jalansijansa Venäjän sisällä Kurskissa pieniin myönnytyksiin) ja todennäköisesti suostuu rajoittamaan suhteitaan länteen vastineeksi aselevosta, joka ei kestä minuuttia pidempään kuin Putin haluaa.
Toinen lähestymistapa, jota demokraattiset kansallisen turvallisuuden piirit tukevat, on realistisempi tunnustaessaan, että Ukraina tarvitsee paremman käden pelatakseen. Yhdysvallat jatkaisi ukrainalaisten auttamista alueensa puolustamisessa toivoen lopulta tekevänsä Venäjän hyökkäysten hinnan kohtuuttomaksi. Washington saattaa maltillisesti kiristää pakotteita ja jahdata joitakin kiinalaisia pankkeja, jotka helpottavat strategista kauppaa Venäjän kanssa. Ja jos varapresidentti Kamala Harris voittaa vaalit, hän saattaa hakea Ukrainalle uutta apupakettia, jonka tarkoituksena on osoittaa Putinille, ettei hän kestä lännen voimaa ja auttaa Kiovaa jälleenrakentamaan ainakin uuden hyökkäyksen uhkaa. Sitten Ukraina ja länsi voisivat ehkä harjoittaa diplomatiaa yhtenäisyyden ja voiman asemasta.
Tässäkin lähestymistavassa on kuitenkin ilmeinen heikkous. Jos Yhdysvaltojen tähän mennessä antama tuki ei ole saanut Putinia luovuttamaan, miksi strategia, jossa on pohjimmiltaan enemmän samaa nyt, tekisi tempun? On totta, että Putin maksaa kauhistuttavan hinnan kilometriltä. Hän ei voi kestää suuria työvoiman ja laitteiden menetyksiä ikuisesti. Mutta kun otetaan huomioon, että Venäjällä on lähes neljä kertaa Ukrainan väkiluku, Zelenskiyn armeija voi vuotaa verensä kuiviin ennen Putinia.
Kyse on samasta ristiriidasta, joka on vaivannut Yhdysvaltain politiikkaa helmikuusta 2022 lähtien. Washington haluaa Ukrainan voittavan. Mutta ilmeisistä ja ymmärrettävistä syistä － kilpailevien prioriteettien vetovoima Tyynellämerellä, pelko eskalaatiosta Venäjän kanssa － se haluaa myös rajoittaa Yhdysvaltojen osallistumista.
Johtopäätös: emme voi aina saada kaikkea mitä haluamme. Nykyään monet uskovat, että rauhansopimus vähentäisi kustannuksia ja riskejä, joita Yhdysvallat kantaa Ukrainan tukemisessa. Mutta yksinkertaisesti sellaisen sopimuksen saaminen, joka ei tarkoita antautumista, voi vaatia suurempia kustannuksia ja riskejä kuin Yhdysvallat on tähän mennessä hyväksynyt.
Putin tietää tämän. Puheet kompromisseista maan kanssa, joka on vaatinut, että hänet on voitettava ja jopa syöstävä vallasta, saavat hänet varmasti luottamaan siihen, että asiat menevät hänen haluamallaan tavalla. Putin voisi vastata rauhanaloitteeseen pitämällä kiinni maksimalistisista tavoitteista － useiden maakuntien liittämisestä, Ukrainan suvereniteetin jyrkistä rajoittamisista, ehkä sen hallituksen kaatamisesta － samalla kun hänen joukkonsa jatkavat pommitusta ja lyömistä.
Tai vastoin intuitiivisesti hän voisi pelata mukana, jos hän ajattelee, että liennytys nyt voisi valmistaa hänet voittoon myöhemmin. Aselevon tarjoaminen nykyisellä rintamalinjalla asettaisi taakaksi Ukrainalle sodan jatkamisen. Se jakaisi Naton ja asettaisi vastakkain maat, jotka hiljaa suosivat rumaa sopimusta, ja ne, jotka pelkäävät sen rohkaisevan Moskovaa entisestään. Tulitauko voisi johtaa pakotteiden helpottamiseen tai ainakin pakotteista lipsumiseen. Ja jos Trump voittaa ja Amerikka ensin-eetos voittaa Washingtonissa, länsi saattaa menettää kiinnostuksensa Ukrainaan, kun ampuminen loppuu.
Itse asiassa rauhansopimus, olipa se hyvä tai huono Ukrainalle, ei tuo pysyvää ratkaisua tähän tarinaan. Putin ei ole luopunut tekemästä Ukrainasta venäläistä vasallivaltiota. Tuhoutunut, rampa Ukraina ei pysty puolustamaan itseään yksin. Joten mikään ratkaisu ei kestä, ellei länsi anna Ukrainalle pitkän aikavälin turvatakuita sekä sotilaallista ja taloudellista apua, joita tarvitaan vakuuttamaan Putin siitä, että konfliktin jatkaminen on huono idea.
Jos Yhdysvallat Trumpin tai Harrisin johdolla ei kohtaa tätä ongelmaa suoraan, tämän Venäjän ja Ukrainan sodan päättyminen voi yksinkertaisesti aloittaa lähtölaskennan seuraavaan.
Katsauksen koonnut Risto Volanen 3.11.2024