Suomen Geopoliittinen Seura ry                                    Raportti 10.12.2023

Geopolitiske Föreningen i Finland rf  

Seminaari 30.11.2023 Helsingin yliopistossa

Suomen Geopoliittisen Seuran syyskokoukseen 30.11. liittyen pidettiin Helsingin yliopiston Metsätalossa seminaari ”Uuden maailmanjärjestyksen kivulias hahmottuminen”. 

Poimintoja ohjelmasta

Avaus, puheenjohtaja Pekka Visuri

Viime keväänä seminaarin teemana oli ”Venäjän–Ukrainan sodan geopoliittiset näkökohdat”, jolloin käsiteltiin sotaan johtanutta kehitystä sekä näkymiä Euroopan aseman ja maailman voimasuhteiden kehityksen kannalta. Syysseminaariin haluttiin ottaa tarkasteltavaksi enemmän taloudellisia ja ympäristötekijöitä, joilla on vaikutusta ”uuden maailmanjärjestyksen” hahmottumiseen. Painopiste asetettiin Kiinan ja Yhdysvaltojen aseman kehitysnäkymiin. Ajankohtaisesti sodat Ukrainassa ja Gazassa ravistelevat suurvaltasuhteita ja ”globaalin etelän” maiden suhtautumista länsimaiden pitkään hallitsemaan maailmanjärjestykseen.

Alustukset

Miten Kiinasta tuli vihreän teknologian suurvalta – esimerkkinä aurinkoteknologia, professori Lauri Paltemaa, Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskus, Turun yliopisto.

Kiinalaiset aurinkosähköyritykset alkoivat 1990-luvun lopulla ostaa aurinkokennojen valmistusteknologiaa ulkomailta ja perustivat yhteisyrityksiä ulkomaisten yritysten kanssa. Aurinkoenergiayritykset hankkivat ulkomaista akateemista asiantuntemusta ja riskipääomaa.

Globaalin finanssikriisin 2007–2008 aikana kysyntä laski voimakkaasti, ja länsimaissa lukuisia aurinkoteknologian yrityksiä ajautui konkurssiin, muun muassa Q-Cells vuonna 2012. Samalla Yhdysvallat ja EU toteuttivat polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä kiinalaisia aurinkoteknologian valmistajia vastaan, jolloin kiinalaiset yritykset kääntyivät kotimarkkinoille. Kiinan valtio elvytti taloutta noin 500 miljardin euron edestä ja velvoitti pankit lainaamaan yrityksille ja paikallishallinnoille noin tuhat miljardia euroa. Kiinan kehityspankki (CDB) antoi n. 40 miljardia euroa tukilainoja ”kansallisiksi mestareiksi” määritellyille 15 aurinkoteknologiayritykselle. Selvitäkseen tilanteesta kiinalaiset yritykset laajenivat koko aurinkoenergian arvoketjuun, johon kuului mm. monikiteisen piin tuotanto ja muiden aurinkoenergialaitteiden valmistus.

Vuonna 2012 kehittyi kauppasota, kun Yhdysvallat asetti 249 % tullin kiinalaisille aurinkopaneeleille ja Kiina kosti asettamalla 57 % tullin Yhdysvalloissa valmistetulle monikiteiselle piille. Se vahingoitti yhdysvaltalaisia tuottajia, sillä kiinalaiset yritykset kehittivät oman piituotantonsa ja alkoivat hallita markkinoita.

Vuonna 2023 kiinalaiset yritykset ovat aurinkopaneelien tehokkuuden, energian varastointiratkaisujen ja älykkään verkkoteknologian johtajia. Vuodesta 2010 aurinkoenergian hinnat ovat laskeneet 85 % lähinnä kiinalaisten yritysten tuotannon vuoksi. Kiina on maailman suurin aurinkoenergian tuottaja, mikä kattaa noin 36 % globaalista tuotannosta. 

Huomioita

Kiinalaisen aurinkoteknologian tuotannon alku perustui läntiselle tietämykselle, markkinoille ja rahoitukselle, mutta Kiina ei tarvitse enää niitä.

Kiinalainen tukipolitiikkaa on ollut vähemmän tempoilevaa kuin lännessä: kotimarkkinoilla etusija ja ulkomaanmarkkinat tukevat. Tarjonta- ja kysyntäpuolen tuet ovat olleet tuntuvia.

”Taloudellinen federalismi”: Paikallistason hallintojen rooli merkittävä, tuet ja lobbaus aktiivista. Se on johtanut myös ylituotantoon ja tehottomiin investointeihin.

Läntinen tariffipolitiikka, joka ei ole perustunut koko teollisuudenalan etuihin, on lähinnä vahingoittanut läntisiä yrityksiä. Korkean teknologian vientirajoituksista olisi voinut olla hetkellistä hyötyä.

Vakiintuneiden teknologioiden varassa tapahtuvassa massatuotannossa on turha yrittää kilpailla kiinalaisten aurinkoteknologiayritysten kanssa. Uusien innovaatioiden varaan rakentuva seuraavan sukupolven aurinkoteknologiateollisuus ehkä yhä mahdollista myös lännessä.

Vuonna 2023 Kiinan sähköautotuotanto, 8,5 miljoonaa autoa, on noin 2/3 Euroopan koko autotuotannosta (n. 13 miljoonaa autoa). Kiinan sähköautomarkkinat ovat noin 60 % maailman markkinoista. Tuettu mm. rakentamalla noin 20 “mini-Detroitia” sähköautojen valmistusalueiksi.

Yhdysvallat ja lännen johtajuus maailmanjärjestyksen muutoksessa – poikkileikkaus asiantuntijakeskustelusta, professori Kari Möttölä, Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskus.

Lähtökohtana keskustelujen tarkastelulle oli Yhdysvaltain presidentin kansallisen turvallisuusneuvonantajan Jake Sullivanin artikkeli Yhdysvaltain vallan lähteistä ja niiden muutoksesta. Bidenin hallitus tunnusti ja tunnisti tulevansa 2021 valtaan kansainvälisten suhteiden käännekohdassa. Samalla kun pohjana on edelleen käsitys Yhdysvaltain valtaisista vahvuuksista, on ymmärrettävä, että maan ulkopolitiikka periytyy aikakaudesta ja toimintaympäristöstä, joka on jäämässä menneisyyteen. Siirtymän asettama avainkysymys Sullivanin mukaan on, miten Yhdysvallat sopeutuu toimintaympäristön keskeiseen haasteeseen: strategiseen kilpailuun keskinäisriippuvuuden aikakautena (competition in an age of interdependence).

Hallitseva piirre on ollut Yhdysvaltain johtoasema, ajoittain jopa hegemonia, millä perusteella hallitseva koulukunta on puhunut liberaalista maailmanjärjestyksestä tai liberaalista kansainvälisestä järjestyksestä, joka pyörii yhteisten arvojen – viime kädessä demokratioiden uudistumisen ja laajentumisen – monenkeskisten ja sitovien periaatteiden ja yhteisesti hyödyllisten instituutioiden varassa. Tältä pohjalta Joe Bidenin hallitus on asettanut tehtäväkseen määritellä ja toteuttaa siirtymän kylmän sodan jälkeisestä järjestyksestä uuteen aikaan, joka voi täyttää uuden ja toimivan liberaalin järjestyksen tunnusmerkit.

Kilpailevana mallina liberalismia on suurvaltajärjestyksen tulkintana ja politiikkana haastanut realismi, samalla kun geopolitiikka on tullut tutkimusten, analyysien ja poliittisten linjausten perussanastoon ja monin paikoin keskiöön kuvaamaan kansainvälisten suhteiden luonnetta kilpailuna vallasta.

Ulkopolitiikan uuden kehyksen tulee suojella maan etuja ja arvoja sekä hyödyttää globaalia hyvää     vastaamalla kahteen haasteeseen: säilyttää Yhdysvaltain asema geopoliittisessa kilpailussa ja johtaa maailmaa poikkikansallisten ongelmien ratkaisemisessa. Viime kädessä – joskin uudessa muodossa – muutoksen tulee edistää sääntöpohjaisen järjestyksen elinvoimaisuutta globaalisti.

Asiantuntijoiden käymistä keskusteluista on tehtävissä seuraavia johtopäätöksiä:

Yhdysvaltain strategisessa ennakoinnissa ja linjanvedossa kylmän sodan jälkeistä aikakautta seuraa käänne keskinäisriippuvuuden hallitsemaan kansainväliseen järjestykseen.

Kilpailussa erityisesti Yhdysvaltain ja Kiinan välillä käytetään yhtä lailla liberalismin kuin realismin teorioiden tarjoamia keinoja ja resursseja, jotka heijastavat geopolitiikan ja geotalouden sekä murrosteknologian merkityksen kasvamista.

Alueellisten ja kahdenkeskisten liittolaisuuksien ja kumppanuuksien verkosto on Yhdysvaltain suhteellisen ylivoiman tärkeimpänä lähteenä, mihin kilpailevat suurvallat Kiina ja Venäjä eivät pysty vastaamaan.

Lännen johtajuudessa Bidenin hallituksen ulkopolitiikka jatkaa Yhdysvaltain liberaalia perinnettä, joskin sen globaali vaikutus jää kaukaisemmaksi tavoitteeksi. Toisaalta amerikkalaisen yhteiskunnan infrastruktuurin ja kansantalouden uudistaminen tulee välttämättömäksi Yhdysvaltain kyvyssä ajaa liberaalia muutosta.

Alustuksen koko teksti on luettavissa seuran sivustolla kohdasta artikkelit.

Kommenttipuheenvuoro, FT Ilkka Herlin.

Juuri kuolleen Henry Kissingerin myötä yksi aikakausi maailmanpolitiikassa tuntuu päättyneen. Hän pyrki taitavalla diplomatialla ratkomaan ajankohtaisia ongelmia sekä vahvistamaan Yhdysvaltojen asemaa erottamalla Venäjän ja Kiinan toisistaan. Yhdysvaltojen presidentit ovat yrittäneet parantaa suhteita Venäjään, mutta instituutiot ovat jarruttaneet. Yhdysvaltojen ulkopolitiikka loi lopulta tilanteen, jossa Venäjä ja Kiina menivät yhteen.

Viimeisin kehityssuunta on ollut BRICS-maiden nousu ja G-7:n vaikutusvallan lasku. Globaali kasvu hidastuu, eikä Kiina enää vedä. Aasiassa on useita toimivia valtioita, esim. Vietnam.

Keskinäisriippuvuus yhä jatkuu, esimerkkinä Kiinan aurinkoteknologian ja sähköautojen suuri tuotanto. Yhdysvallat pysyy maailman dynaamisimpana taloutena, mutta sen riskinä on sisäinen hajaannus. Kiinassa keskusjohtoisuus lisääntyy ja sen myötä talouden vetovoima hiipuu.

Moninapaisessa ja hajanaisessa maailmassa suurvallat jälleen mielellään sopivat keskenään rauhasta ja pienet joutuvat sopeutumaan niiden ratkaisuihin.

Keskustelussa tuotiin muun muassa esille BRICS-maiden yhteisen voiman kasvu ja siihen liittyvä irtautuminen dollarin vallasta. Yhdysvaltojen velkaongelma vaikeuttaa rahoitusta ulkomaille. Toisaalta myös Kiinan talouden riskinä on sisäisen velan suuri määrä. Kiina on suurista kotimarkkinoistaan huolimatta vahvasti sidoksissa kansainväliseen kauppaan ja teknologiakehitykseen.

Ajankohtaiset konfliktit Ukrainassa ja Lähi-idässä tuotavat ongelmia Yhdysvalloille, varsinkin kun maan sisäpolitiikka on hyvin riitaisaa. On vaikea nähdä asiaan ratkaisua, joten se heikentää Yhdysvaltojen asemaa maailmassa. Lähi-idän lisäksi vakavia kriisejä on Afrikassa (esim. Sudan), missä lännen vaikutusvalta on suuresti heikentynyt, ja median huomio ei yllä niihin.