Suomen Geopoliittinen Seura ry                                                                                                

Geopolitiska Föreningen i Finland rf

 

Louhisaari-seminaari Turussa 31.8.2019

Pääteema: Euroopan unioni ja geopolitiikka

Suomen Geopoliittinen Seura järjesti Louhisaari-seminaarin Turussa 31.8.2019. Niitä järjestetään vuosittainen eri paikkakunnilla. Louhisaari symboloi Suomen historiaan liittyviä geopoliittisia näkökohtia. Ensimmäinen Louhisaari-seminaari järjestettiin Askaisissa vuonna 2016, toinen Turussa 2017 ja kolmas Paraisilla 2018.

Seminaari järjestettiin jälleen yhteistyössä Kansallismuseon ystävien kanssa. Aamupäivän ohjelmassa oli tutustuminen Joensuun (Åminnen) kartanoon Salon Halikossa.

Seminaariin Turun yliopistolla osallistui noin 110 henkeä.

Turku31.8.2019gcomp

Seminaarin ohjelma

 

1. istunto: Euroopan unioni suurvaltapolitiikassa

Avaus, puheenjohtaja Pekka Visuri

Alustukset   

Professori Tuomas Forsberg

Dosentti Risto Volanen

Keskustelu: moderaattori VTT Anders Blom

 

2. istunto: Euroopan unionin ja Venäjän suhteet

Alustukset

Professori (emeritus) Alpo Juntunen

Erikoislähettiläs Heikki Talvitie

Toimittaja Arvo Tuominen

Keskustelu: moderaattori professori Jarmo Virmavirta

Seminaarin aineistoa julkaistaan Geopoliittisen seuran internet-sivuilla: www.sgseura.fi

Poimintoja esityksistä

Tuomas Forsberg käsitteli alustuksessaan Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Kahdenkymmenen vuoden tapahtumajakso antaa mahdollisuuden tarkastella yleisemmästä perspektiivistä sitä, mitä tekijöitä EU-politiikan kehitykseen on ollut vaikuttamassa. Vaikka EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on vahvistunut, se ei edelleenkään mahdollista unionille roolia sotilaallisena suurvaltana. Aluksi unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseen vaikuttivat merkittävästi uudet 1990-luvun sotilaalliset konfliktit erityisesti Balkanilla. EU:hun luotiinkin funktionalistisen periaatteen mukaan rakenteita ja käytäntöjä, joiden tuli mahdollistaa EU:lle entistä parempi kyky kriisien hallintaan lähialueillaan. Nyt uudet kriisit ovat erityisesti Afrikan ja Lähi-idän suunnilla.

Saksa ja Ranska ovat pyrkineet vahvistamaan EU:n puolustusrakenteita ja toimintaperiaatteita myös integraation täydellistymisen näkökulmasta: taloudellista ja poliittista integraatiota tulisi seurata myös sotilaallinen yhdentyminen. Usko tällaiseen kehitykseen on viime aikoina vähentynyt integraatiota kritisoivien poliittisten voimien vahvistumisen vuoksi. EU:n puolustuksen kehitykseen on vaikuttanut myös identiteettipolitiikka ja erityisesti tarve ottaa etäisyyttä Yhdysvalloista sekä koettu tarve hoitaa kriisejä itse ja paremmin kuin Yhdysvallat. Yhdysvallat ei ole EU:lle uhka, mutta se on nähty kylmän sodan jälkeen silti jonkinlaisena kilpailijana turvallisuudessa. Tämä on näkynyt puolustusteollisuuden lisäksi erityisesti siinä, että EU:n puolustusta pyriittiin kehittämään itsenäisemmäksi Irakin sodan jälkimainingeissa. Yhdysvaltojen presidentti Trumpin politiikka, vaatimukset eurooppalaisille liittolaisille ja transatlanttisen luottamuksen heikentyminen voivat jälleen vahvistaa tätä dynamiikkaa.

EU:n puolustus on kehittynyt myös EU:n jäsenmaiden keskinäisen valtakamppailun seurauksena: Etenkin Iso-Britannia, joka ei ollut mukana eurossa eikä Schengenin sopimuksessa pyrki saamaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kautta merkittävämmän aseman koko unionissa ilman, että EU:ta kehitettäisiin liittovaltion suuntaan. Brexit voi nyt johtaa siihen, että Euroopan puolustusta kehitetään joko enemmän etenkin Ranskan haluamaan suuntaan tai sille luodaan uusia rakenteita EU:n ulkopuolelle, jotta Iso-Britanniakin voisi olla tasaveroisesti mukana. Voimavarojensa puolesta EU:lla olisi periaatteessa mahdollisuus kehittää sotilaallista voimaansa huomattavasti nykyisestä, mutta tämä vaatisi aivan toisen luokan toimenpiteitä kuin 20 vuoden aikana on tehty. Siksi EU:n asemaan suurvaltana maailmanpolitiikassa vaikuttaakin keskeisesti liberaalin maailmanjärjestyksen kestävyys. Vaikka liberaali maailmanjärjestys – yhteiset instituutiot, kansainvälinen oikeus, ihmisoikeudet, vapaakauppa – onkin kehittynyt viimeisten vuosisatojen aikana, se on nyt kriisissä. Tähän ovat vaikuttaneet ainakin kolme tekijää: 1. maailman talouskriisit, 2. ihmisten empatiakyvyn ja älykkyyden väheneminen paljolti sosiaalisen median käytön vaikutuksesta sekä 3. ilmaston muutos.

Turku31.8.2019fcomp

Kuvassa vasemmalta: Risto Volanen, Tuomas Forsberg ja Anders Blom.

Risto Volasen alustus Euroopan unioni suurvaltapolitiikassa tarkasteli erityisesti EU:n vaikeutuvaa asemaa Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän puristuksessa maailmanlaajuisessa kilpailutilanteessa. Se on kokonaan luettavissa power point -esityksenä hänen blogi-sivullaan: http://www.ristovolanen.fi/439926335 .

sgsVolanenTurku31.8.2019 

Alpo Juntusen alustus Euroopan unioni, Venäjä, Kiina ja koillisväylä – geopoliittisia näkökohtia käsitteli ensin Neuvostoliiton ja Venäjän geopolitiikan vaiheita. Viimeisin kehitysvaihe on Venäjän voimistuva yhteistyö Kiinan ja muiden aasialaisten valtioiden kanssa, kun Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin sanktiopolitiikka on pakottanut sen etsimään ulospääsyä yhteyksistä itään.

Venäjälle pohjoiset alueet ovat nykyisin selvästi tärkeämpiä kuin ennen. Meneillään on laajoja infrastruktuuri-hankkeita, joilla parannetaan pohjoisten meriyhteyksien käytettävyyttä ja liittymistä mm. Kiinan uusiin silkkitieprojekteihin. Ongelmana on ristiriita sotilaallisen strategian vaatimusten ja pohjoisten meriteiden kaupallisen hyödyntämisen välillä.

Lopuksi Juntunen esitti käsityksensä toimenpiteistä, joilla EU:n toimintakykyä kansainvälisessä politiikassa voitaisiin vahvistaa. Alustus on kokonaisuudessaan luettavissa Geopoliittisen seuran internet-sivustolta.

Heikki Talvitie kertoi havaintoja toiminnastaan Euroopan unionin tehtävissä Kaukasian ja Transnistrian konfliktialueilla. EU:n vakava ongelma näissä tilanteissa on ollut johtamisjärjestelmän hajanaisuus. EU:n instituutioilla ei ole yhteistä näkemystä tarvittavista toimista, eikä myöskään päätöksiä saada riittävän nopeasti. Näistä syistä EU on yleensä myöhässä, kun sitä verrataan Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan keskitetysti johdettuun toimintaan.

Talvitien kirjoitus Valtioetuun perustuva ulkopolitiikka käsittelee seminaarialustukseen sisältyneitä asioita ja on luettavissa Geopoliittisen seuran internet-sivustolta.

Arvo Tuominen on pitkään seurannut Venäjän kehitystä erityisesti Suomen lähialueilla. Hän esitteli alustuksessaan havaintoihinsa perustuvia tietoja ja näkemyksiä painottaen sitä, että vaikeuksien keskellä venäläisillä on hämmästyttävä selviytymiskyky. Siksi ei ole odotettavissa, että länsivaltojen pakotetoimet kykenisivät nujertamaan Venäjää tai muuttamaan sen poliittisia linjauksia, jos ne venäläisten keskuudessa ovat kannatettavia. Suomen lähialueilla, erityisesti Pietarissa, on tapahtunut paljon edistystä 2000-luvulla, eikä ole merkkejä siitä, että Venäjällä olisi uhkaamassa taloudellinen tai poliittinen romahdus, vaikka sitä länsimaissa jatkuvasti ennustetaan.

Tuomisen kirjassa Karjala – koko tarina (Readme, 2018) on lisätietoa hänen alustuksensa teemoista.

Turku31.8.2019ncomp 

Kuvassa vasemmalta: Heikki Talvitie, Jarmo Virmavirta, Arvo Tuominen ja Alpo Juntunen.

Keskustelut alustuksien pohjalta olivat vilkkaita ja toivat esille monenlaisia näkemyksiä. Yleisesti seminaarin osallistujat olivat sitä mieltä, että oli hyödyllistä kuulla henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuneita alustuksia ja kannanottoja yhdistyneenä vahvaan tietopohjaan. Tuli aivan selväksi, että tällä alalla kokemuksesta on hyötyä, sillä kaikkea ei voi oppia kirjoja ja lehtiä lukemalla, puhumattakaan siitä, että hankkisi tietonsa sekalaisesta some-maailmasta. Kokemus kanssakäymisestä elävien ihmisten kanssa Euroopan unionin ja sen naapurimaiden tai suurvaltakilpailijoiden alueilla on korvaamatonta ymmärryksen lisäämiseksi.