Heikki Talvitie 19.7.2018

Huippukokous ja media-show 

Presidenttipari Trumpin ja Putinin tapaamisesta Helsingissä 16. kesäkuuta tuli varsinainen show. Median ymmärtää, sillä siitähän ne leipänsä tienaavat. Mutta oli siinä muutenkin erikoisia piirteitä.

Viikon verran esirummutusta olemattomilla tiedoilla johti tietenkin spekulaatioihin, joille ei löytynyt todellisuuspohjaa, ja sitten vähät jyvät hukkuivat akanoiden isoon määrään.

Presidentti Obama halusi vähentää Yhdysvaltojen sotilaallista sitoutumista erilaisiin konfliktipesäkkeisiin. Samalla piti rangaista vastustajia pakotteilla ja eristämisen keinoin. Kun USA:n perustuslaillinen kriisi eristi Obaman myös omasta kotikentästään, niin jäljelle jäivät vain miehittämättömät lennokit, joilla poistettiin pahimpia uhkia amerikkalaisille aiheuttaneita ongelmaihmisiä.  Obama joutui toteamaan kahden kauden päätteeksi, että hän on maailman vahvimman valtion päämies ja silti kykenemätön saavuttamaan mitään.

Trump taas toimii siten, että vahvan Amerikan esteenä olevat voimat täytyy sitoa, jotta niihin voidaan vaikuttaa Yhdysvaltojen koko voimalla. Tästä seuraa kahdenvälisten suhteiden priorisointi. Onkin jo annettu shokkihoitoa Kiinalle, Euroopalle, Pohjois-Korealle, YK:lle, Natolle, ympäristölle, Saksalle ja Englannille. Sanotaan mitä sanotaan, niin pakka on saatu sen verran sekaisin, että uusasennoitumista esiintyy vähän kaikkialla ryöpytyksen kohteeksi joutuneilla tahoilla. Lisäksi on pelkoa siitä, että Trump alkaisi toimia samoilla menetelmillä myös uusilla alueilla kuten Itämerellä.

Nyt oli sitten vuorossa Venäjä. Venäjä oli ainoa merkittävä vastapeluri, jota ei vielä ollut sidottu Trumpin käsittelyyn. Esteenä on ollut Yhdysvaltain sisäpoliittinen tilanne ja siinä erityisesti Venäjä-kytkentä presidentinvaaleihin liittyen. Trump lienee laskenut, että hänen onnistuneet toimensa Lähi-Idässä, Pohjois-Koreassa ja Natossa antoivat nyt mahdollisuuden liikkua Venäjän suhteen. Toisaalta oli selvää, että jos Venäjän suhteen olisi odotettu vielä pitempään, niin sillä olisi ollut uskottavuutta heikentävä vaikutus Trumpin kokonaiskuvioon.

Riskillä siis mentiin ja Venäjä sidottiin Trumpin dialogiin. Trump tarvitsee Venäjää moneen projektiinsa, ja toisaalta Venäjää on rangaistu syystä ja ilman syytä niin monta kertaa, että nyt voitiin aloittaa sovinnollisesti. Ottaen huomioon Yhdysvaltojen vaikean sisäisen tilanteen, on luultavaa, että Venäjän kanssa edetään nyt administraation tietä. Siihen on tullut edellytyksiä, kun Trump on löytänyt mieleisiään avustajia hallinnon keskeisiin tehtäviin.

Helsingin kokouksen lehdistötilaisuus oli tyypillistä Trumpia. Käsiteltiin näkyvästi amerikkalaisen median ja Trumpin tulehtuneita suhteita, ja Trump haukkui useat amerikkalaiset toimijat pystyyn. Vladimir Putinkin otti osaa tähän debattiin ja tarjosi yhteistyötä amerikkalaisten ja venäläisten tiedustelupalvelujen välillä. Jos huippukokouksen antia arvioidaan pressitilaisuuden analyysin mukaisesti, niin kyseessä on lähinnä amerikkalaisen sisäpoliittisen tilanteen analyysi.

Mielenkiintoinen oli myös Trumpin päätös tavata Putin aluksi vain tulkkien kanssa. Tällä tietenkin estettiin suorat hyökkäykset itse dialogin substanssiin. Toisaalta taas annettiin tilaa syytöksille siitä, että jonkinlainen konspiraatio tässä on meneillään.

Jonkin verran on keskusteltu siitä, että miksi Suomi valikoitui tilaisuuden isännäksi. Presidentti Niinistön mukaan ei siksi, että Suomi olisi puolueeton vaan muuten sopiva. Ilmeistä kuitenkin on, että venäläiset olisivat valinneet mieluummin Wienin ja puolueettoman Itävallan, mutta Trump ilmeisesti laski enemmän Niinistön kuin Itävallan johtajan varaan, ja niin Suomi valittiin. Tässä valinnassa oli tietenkin tärkeää, että Suomi oli huippukokouksen osapuoliin nähden puolueeton. Niinistö itse asiassa totesi tämän, kun hän ei suostunut lausumaan osapuolten kannoista sitä eikä tätä. Suomi toimi hyvän isännän tavoin – kuten ennenkin. Sekin on arvokasta pääomaa.

Vääksyssä 19.7.2018

Heikki Talvitie