Suomen Geopoliittinen Seura ry                                    Raportti        

Geopolitiska Föreningen i Finland rf

 

Seminaari: Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän geopoliittinen kolmio

Suomen Geopoliittisen Seuran seminaari järjestettiin syyskokouksen yhteydessä Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tiloissa 30.10.2017 klo 17-19. Osanottajia oli 41.

Seminaarin ohjelma

Avaus: VTT Pekka Visuri.

Alustukset:

  • Yhdysvalloissa käynnissä oleva keskustelu suhtautumisesta Kiinaan, pohjana teokset: Graham Allison, Destined for War: Can America and China Escape Thucydides's Trap? (2017) ja Silk Road 2.0, US Strategy toward China’s Belt and Road Initiative (Atlantic Council 2017). Dosentti Risto Volanen.
  • Kiinan poliittinen strategia suhteessa Yhdysvaltoihin ja Venäjään. FT Jyrki Kallio, Ulkopoliittinen instituutti.
  • Kiina talousmahtina. Kansliapäällikkö Jari Gustafsson, Työ- ja elinkeinoministeriö.

Paneeli, moderaattorina suurlähettiläs Heikki Talvitie

Alustukset

Risto Volanen käsitteli alustuksessaan Yhdysvaltojen akateemisissa ja poliittisten vaikuttajien piireissä käytäviä keskusteluja suhtautumisesta Kiinaan. Hieman kärjistäen voidaan kutsua ”Harvardin kapinaksi” erityisesti professori Graham Allisonin kirjan käynnistämää pohdintaa siitä, johtaako Kiinan nousu historiasta tuttuun, perinteiseen suurvaltojen valtakamppailuun. Tällaisesta mallista Allison on käyttänyt nimitystä ”Thukydides trap”, joka viittaa Peloponnesolaissotaan. Sitä käytiin Ateenan ja Spartan johtamien liittokuntien välillä noin 400 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Sodan tärkeänä syynä oli useiden Kreikan kaupunkivaltioiden keskuudessa syntynyt pelko Ateenan voimistumisesta liian mahtavaksi.

Nykyisin Kiinalla on potentiaalia haastaa Yhdysvaltojen johtoasema, joten keskustelua käydään tämän tilanteen seurauksista. Esimerkiksi Atlantic Councilin Kiina-raportti on luettavissa tästä: www.atlanticcouncil.org/images/AC_StrategyPapers_No11_FINAL_web3.pdf

Toistaiseksi sekä Yhdysvalloissa että Kiinassa on voitolla ollut pyrkimys rauhanomaiseen rinnakkaineloon, josta voidaan käyttää nimitystä ”constructive participation”. Volasen esittelemän toisen tunnetun Harvardin professorin Joseph Nyen tuoreen artikkelin huoli oli perinteisen George F. Kennanin containment-politiikan jatkuminen yhä muuttuneissa olosuhteissa. Alustaja huomautti, että Kennan itse oli kylmän sodan päättymisen jälkeen vuonna 1998 samaa mieltä ja korosti tarvetta välttää sotilaallista vastakkainasettelua ja konfliktia.

Jyrki Kallio selosti aluksi Kiinan kokemuksia Neuvostoliiton romahduksen syistä sekä kiinalaisten tekemää vertailua omaan asemaansa ja historiaan. Siitä on löydetty merkittäviä eroja Neuvostoliittoon, vaikka molemmilla oli 30 vuotta sitten saman tapainen kommunistinen hallintojärjestelmä. Kiinan historiallinen narratiivi painottaa pyrkimyksiä päästä eroon nöyryytyksistä, joita Kiina joutui kokemaan 1800-luvulta alkaen. Kiina on ollut varovainen ja haluaa välttää Neuvostoliiton tekemiä virheitä (sotilaallista ylivarustautumista).

Toisaalta Kiinan nykyinen strateginen narratiivi hahmottaa ”kiinalaista unelmaa”, jota parhaillaan toteutetaan, ja jonka juuri pidetty puoluekokous nosti selkeäksi tavoitteeksi lähivuosikymmenille. Kiina pyrkii johtavaksi voimaksi maailmassa eikä hyväksy ”lännen” sanelemia arvoja yleispäteviksi, ei myöskään länsivaltojen sanelemaa maailmanjärjestystä, vaan status quo olisi määriteltävä uudelleen. Kiinan strategisen ohjelman tähtäys on nyt vuoteen 2050, jolloin on kulunut jo 100 vuotta Kiinan kommunistipuolueen valtaannoususta. Puoluekokouksessa hyväksyttiin useita välitavoitteita, joiden kautta edetään.

Jari Gustafsson arvioi Kiinan tärkeäksi tavoitteeksi vuoden 2021, jolloin sen on määrä saavuttaa talousmahtina maailmanvallan asema ja tasavertaisuus Yhdysvaltojen kanssa presidentti Xin johdolla. Kiinan yhteistyö Venäjän kanssa etenee, mutta siinä on jatkuvasti monia käytännön esteitä. Suuret energiahankkeet vuodelta 2014 Venäjän suunnalla ovat lähteneet liikkeelle hyvin hitaasti. Myös teknologiayhteistyö on jäänyt asetetuista tavoitteistaan jälkeen. Japani on jossain määrin Kinan suhteen kilpailija Venäjän energia-alalla ja suosii yhteistyön lisäämistä.

Kiinan ohjelma ”uusi silkkitie” painottuu yhteyksien parantamiseen erityisesti eteläiseen Aasiaan ja Afrikkaan, joskin se haarautuu myös pohjoisemmaksi. Se etenee, joskin verraten hitaasti. Suomen kannalta ongelmana on se, että pääomia sitoutuu noihin eteläisiin hankkeisiin, siis etäälle Suomesta.

Keskustelu

Aluksi todettiin, että Kiinalla on voimaa ajaa eteenpäin globaalisti myös omia kulttuuritavoitteitaan, vaikka Yhdysvallat ja ”länsi” on niillä aloilla vielä vahvoilla.

Kiinan taloudessa ja yhteiskunnassa valtion ja yhteisöomistuksen asema on muun muassa maanomistuksessa yhä keskeinen, vaikka vallitseekin verraten vapaa markkinatalous.

Kiina rakentaa itsestään imperiumia, mutta se tapahtuu varovasti, jotta ei syntyisi sotilaallisia selkkauksia. Kiina levittäytyy erityisesti sinne, missä länsi on vetäytymässä. Afrikka on näitä alueita. Kiina tarjoaa kehitysmaille omaa malliaan. Kiina on perinteisesti ollut ”keskustan valtakunta”, joka ei mielellään levittäydy kauaksi maailmalle, mutta sellainen kehitys on nyt meneillään. Yleisesti arvioitiin, että Kiina jatkaa uusien strategisten tavoitteidensa mukaisesti voimistumista ja vaikutuksensa ulottamista erityisesti eteläisen Aasian, Afrikan ja Tyynenmeren alueille, mikä huolestuttaa Yhdysvaltoja. Euraasian alueella jatkuu yhteistyö Venäjän kanssa ilman suurta dramatiikkaa.

Puheenjohtaja

Pekka Visuri

Jäsensivut