Suomen Geopoliittisen Seuran syyskokous ja seminaari Helsingin yliopistolla 10.11.2026 raportti
Suomen Geopoliittinen Seura ry Raportti 7.11.2026
Geopolitiska Föreningen i Finland rf
Suomen Geopoliittisen Seuran syyskokous ja seminaari Helsingin yliopistolla 10.11.2026
Syyskokouksessa valittiin hallituksen puheenjohtaja ja hallituksen muut jäsenet jatkamaan vuonna 2027. Toimintasuunnitelma sisältää entiseen tapaan kevät- ja syysseminaarit sekä Louhisaari-seminaarin järjestämisen.
Seminaarin yleisteemana oli Ukrainan ja Iranin sotien tilanne.
Ohjelmassa oli aluksi Pekka Visurin johdatus: Kahden rinnakkaisen sodan vaikutukset maailmalle.
Taustana Ukrainan sodalle oli Neuvostoliiton hajoamiseen syksyllä 1991 liittyneiden ongelmien jääminen vaille päteviä ratkaisuja. Silloinen tilanne ilmenee karttakuvasta:

Geopoliittiset näkymät syksyllä 1991. Kartta kirjasta: Pekka Visuri – Heikki Talvitie, Kylmän sodan päätös (Into 2023).
Neuvostoliiton hajotessa jäi Venäjän federaation rajojen ulkopuolelle 25 miljoonaa venäläistä, joista 12 miljoonaa asui juuri itsenäistyneen Ukrainan rajojen sisäpuolella. Taloudelliset suhteet ja etenkin energiahuolto toimivat pitkään samoissa puitteissa kuin Neuvostoliiton aikaan. Kaikki ydinaseet keskitettiin Yhdysvaltojen vaatimuksesta Venäjälle ja suurelta osin myös hävitettiin.
Euroopan unionin tarjoamassa liitännäissopimuksessa vuonna 2013 ei otettu riittävästi huomioon Ukrainan erityispiirteitä, joten maan hallitus ei siihen suostunut. Läntisen Ukrainan asukkaat halusivat EU:n piiriin, kun taas Itä-Ukrainassa haluttiin ylläpitää läheiset suhteet Venäjään. Erimielisyyksistä seurasi mielenosoituksia ja lopuksi hallituksen vaihdos helmikuussa 2014 sekä edelleen sisällissota, jossa Venäjä asettui tukemaan Krimin ja Itä-Ukrainan kapinallisia.
Ukrainan sodan kolme vaihetta ja vaikutukset:
2014–2021: Sisällissota Itä-Ukrainassa ja siihen liittyneet lännen vastatoimet sekä Minskin aseleposopimusten epäonnistuminen.
2022: Venäjän laajamittainen hyökkäys Kiovan suunnalla ja Mustanmeren rannikon alueilla sekä Ukrainan vastahyökkäykset. Lännen uudet pakotteet.
2023–2026: Pitkittynyt kulutussota ja lännen Ukrainalle annetun tuen vähittäinen heikentyminen.
Vaikutukset: Sota myötävaikutti Kiinan nousuun Yhdysvaltojen haastajaksi. Aasia on vahvistunut ja läntisen Euroopan painoarvo heikentynyt.
Kuva USA Kansallisen turvallisuuden strategia.
Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden strategiassa marraskuulta 2025 määritettiin uudet painopistealueet: Etusijalle läntinen pallonpuolisko, toiseksi tärkeimpänä Aasia ja erityisesti Kiinan vaikutusvallan kasvun rajaaminen, kolmantena Eurooppa, jonka tulisi itse hoitaa turvallisuutensa ja vakauttaa tilanne. Lähi-itä ei enää ole elintärkeä Yhdysvalloille, koska riippuvuus öljyn tuonnista on päättynyt, mutta pyritään silti estämään ulkopuolisten voimien saamasta siellä vaikutusvaltaa.
Yhdysvaltojen ja Israelin yhteinen hyökkäys Iraniin 28.2.2026 ei ole saavuttanut tavoitteitaan, vaan tilanne on jumiutunut asetelmaksi, jossa ei varsinaisesti ole käynnissä suuria sotatoimia mutta ei ole myöskään saatu aikaan aselepoa tai rauhansopimusta. Iranin sota on tuottanut pahoja häiriöitä maailmantaloudelle ja heikentänyt Yhdysvaltojen asemaa erityisesti Persianlahden alueella.
Yhdysvalloissa sota on ollut erittäin epäsuosittu, sillä noin kaksi kolmasosaa väestöstä on vastustanut sen jatkamista. Kongressin välivaalien 3. marraskuuta tulos on nähty ilmauksena presidentti Trumpin selvästä epäonnistumisesta Persianlahdella.
Ukrainan ja Iranin sodat ovat vuorovaikutussuhteessa toisiinsa, vaikka niiden taustat ovat erilaisia. Yhdysvaltojen johtamassa pakotepolitiikassa on molemmissa tapauksissa yhtäläisyyksiä, ja toisaalta kehittyneitä amerikkalaisia asejärjestelmiä on siirretty tarveharkinnan perusteella Ukrainan tukemisesta Lähi-idän suunnalle. Sodat ovat nopeuttaneet kehitystä, jossa Yhdysvaltojen johtaman ”lännen” suhteellinen painoarvo maailmassa heikkenee. Aasian maat eivät enää entisessä määrin luota Yhdysvaltojen tukeen turvallisuus- ja talouspolitiikassa vaan ovat alkaneet kehittää siitä riippumattomia yhteistyörakenteita. Näistä tärkein on BRICS-yhteistyö, jolla suojaudutaan Yhdysvaltojen määräämiä pakotteita vastaan.
Alustukset
Ukrainan sodan tilanteesta kertoi Pekka Kauppala kiinnittäen erityistä huomiota maan sisäiseen kamppailuun.
Nykytilanteen taustaksi on aiheellista pitää mielessä Ukrainan etninen ja kielellinen jakaantuminen:

Ukrainan etninen ja kielellinen jakaantuminen
Suomessa on vähäiselle huomiolle jäänyt kiista romanialaisen ja puolalaisen väestön sekä toisaalta ukrainalaisten nationalistien (lähinnä Stepan Banderan kannattajien) välillä. Kiistely historian tapahtumista ja tulkinnoista vaikuttaa naapurisuhteisiin edelleen.
Viime vuoden kuluessa on kiihtynyt kamppailu korruptiosta ja sen vaikutuksesta politiikkaan. Presidentti Zelenskyin hallinnosta on keskeisiä henkilöitä joutunut eroamaan. Näistä mainittakoon presidentin pitkäaikainen tukihenkilö, presidentinkanslian päällikkö Andri Jermak, joka pakotettiin eroamaan joulukuussa 2025. Tänä syksynä korruptionvastaisen toiminnan virastot NABU ja SAP ovat jatkaneet Zelenskyin hallintoa vastaan aggressiivisesta toimintaansa, jota on koko ajan tuettu lännestä.

NABU (Ukrainan kansallinen korruptionvastainen toimisto) ja SAP (Korruptionvastaisuuteen erikoistunut syyttäjänvirasto).
Myös kamppailu edessä olevien presidentinvaalien asetelmista on käynyt kiivaana. Selkeästi Zelenskyin vastaiset Petro Porošenko ja Valeri Zalužnyi ovat kesästä lähtien esiintyneet aktiivisina.

Petro Porošenko. Ukrainan presidentti 2014–20219 ja kenraali Valery Zalužny, suurlähettiläs Isossa-Britanniassa 2023–.
Iranin sodan yllätykset olivat Seppo Niemen alustuksen aiheena. Hän tukeutui aineistoon, joka laajemmin julkaistaan helmikuussa 2027 kirjassa Pekka Visuri ja Seppo Niemi, ”Hyökkäys Iraniin: epäonnistumisen vaikutukset maailmalle” (Into Kustannus, 2027).

Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäys Iraniin törmäsi koviin vastatoimiin, jotka selvästi yllättivät länsimaisen median ja poliittiset johtajat. Miten Iran oli kyennyt rakentamaan laajan puolustusteollisuuden sekä sitä tukevan tutkimus- ja kehitystoiminnan huolimatta länsimaiden ylläpitämistä tiukoista pakotteista ja teknologisesta eristyksestä? Miten Iran, suuresta kokoerosta huolimatta, on voinut niinkin hyvin menestyä puolustustaistelussa ylivoimaista vastustajaa vastaan?
Vastauksia voidaan etsiä kokonaisuudesta:
väestö → koulutus → yliopistot → T&K → puolustusteknologia → puolustusteollisuus
Iranilla on suuri väestö, noin 92 miljoonaa, jonka keski-ikä on 35 vuotta. Koulutusjärjestelmä tuottaa suuren määrän insinöörejä, teknisiä asiantuntijoita ja tutkijoita puolustusteollisuuden käyttöön. Iranin väestön koulutustaso on yksi Lähi-idän korkeimmista. Yli 25-vuotiaista lähes puolella on toisen asteen jälkeinen tutkinto. Vuonna 2024 Iranissa oli noin 3,5 miljoonaa yliopisto- ja korkeakouluopiskelijaa. Heistä suuri osa oli puolustusteollisuuden kannalta tärkeillä aloilla.
Iranin sotateollisuuden keskeiset toimintaperiaatteet
- Omavaraisuus, mallikopiointi (reverse engineering), siviili- ja sotilassektorien tiivis yhteistyö ja kaksoiskäyttöteknologia eli halpojen kaupallisten komponenttien käyttö sotilaallisissa laitteissa.
- Erityinen vahvuus on kyky yhdistää kotimainen suunnittelu, rajallinen kotimainen valmistuskapasiteetti, ulkomaiset komponentit ja olemassa olevien järjestelmien muokkaaminen toimiviksi sotilaallisiksi suorituskyvyiksi sovitettuina omiin tarpeisiin.
- Keskeiset tuotekehitysalat ovat: ohjukset, droonit, elektroniikka ja tutkat, ilmatorjunta, meripuolustusjärjestelmät, materiaalitekniikka, moottorit ja propulsio sekä ammus- ja rakettiteknologia.
- Iran kuuluu merkittävimpiin miehittämättömien ilma-alusten (droonien) ja edullisten ohjusjärjestelmien kehittäjiin ja valmistajiin. Sillä on laaja ja monipuolinen droonien, ballististen ja risteilyohjusten valikoima.
- Teollisuuden tärkein vahvuus on yksinkertaisuus ja tuotannon skaalautuvuus eli tuotantoa voidaan moninkertaistaa nopeasti ja hajauttamalla monessa paikassa samaan aikaan.
- Iranin toinen keskeinen sotateollisuuden lohko on ruudin ja kiinteiden ajoaineiden tuotanto. Kolme tuotantoaluetta: tavalliset ruudit ja räjähdysaineet, joita käytetään ampumatarvikkeissa; rakettien ja ohjusten kiinteät ajoaineet, joiden tehtävänä on tuottaa rakettimoottorin työntövoima sekä nestemäiset rakettipolttoaineet.
Epäsymmetrinen sodankäynti: Yhdysvalloilla on suurvallalle ominainen ”täyden spektrin hallinta” – alussa massiivinen pommituskampanja tavoitteena pikainen voitto. Iranilla kattava ”täyden spektrin vastarinta”, epäsymmetrinen puolustus, näännytyssota.
- Anti-imperialistinen retoriikka ja marttyyrikulttuuri.
- Kärsimysten muuttaminen poliittiseksi voimaksi.
- Aluepuolustuksen suosio kansan keskuudessa.
- Kollektiivinen yhdistyminen yhteisen vaaran uhatessa.
- Kyberhyökkäyksien hyväksikäyttö.
- Ei pyri ilman- tai merenherruuteen vaan pitkäkestoiseen näännytyssotaan, jossa harhautetaan vihollista sekä peitetään ja piilotetaan omat operaatiot, ”iske ja häivy” -tyyppiset toiminnat.
- Omat toimenpiteet mahdollisimman edullisesti ja halvalla, viholliselle mahdollisimman kalliilla.
- Neljä ulottuvuutta: teknologia, metodit, intressit ja kulttuuri/arvot. Iranin täyden spektrin vastarinta sisältää nämä kaikki.
Epäsymmetrisissä konflikteissa vahva osapuoli (Yhdysvallat) häviää, jos ei kykene pakottamaan vastustajaa (Iran) sotimaan omilla ehdoillaan. Iran kieltäytyy tästä eikä kiistä amerikkalaisten ilmaherruutta, vaan pyrkii selviytymään sen alla. Iran ei kiistä Yhdysvaltain merenherruutta mutta kiertää ja harhauttaa sitä peittäen omat operaationsa.
Mosaiikkipuolustus ja epäsymmetrinen sodankäynti
- Mosaiikkipuolustus-oppi on eräänlainen hybridi varsinaisista sotilasasioista sekä ideologisista opeista, joihin sisältyy marttyyrioppi ja vallankumouksellinen kiihko.
- Iranin doktriini korostaa epäsymmetrisiä toimenpiteitä ja ominaisuuksia, jotka vahvistavat Iranin asemaa, mukaan lukien maantieteelliset olosuhteet ja strateginen syvyys, sekä sisältää väestön asenteen hyväksyä kärsimyksiä ja uhrauksia.
- Keskeisessä asemassa ovat alueellinen, hajautettu puolustus sekä monikerroksinen johtamisjärjestelmä.
- Iranin epäsymmetrinen sodankäynti tarkoittaa sitkeyttä ja toipumiskykyä Yhdysvaltain massiivisen pommituksen alaisena.
- Siihen kuuluu ennen kaikkea keskeisen sotilaskapasiteetin sijoittaminen maanalaiseen luolaverkostoon, jonne iskut eivät pääse tunkeutumaan.
- Iranin alueelle kohdistuvien hyökkäysiskujen vaimentamisen ohella vastaiskujen ulottaminen Lähi-idässä sijaitseviin amerikkalaisten sotilastukikohtiin.
Maasodankäynti: johtamisjärjestelmä hajautettuna 31 erilliseen aluekeskukseen korostaa itsenäistä toimintakykyä ja vähentää iskujen vaikutusta johtohenkilöihin, joilla jokaisella on omat varamiehensä. Hyväksikäytetään Iranin vuoristoista pinnanmuodostusta.
Merisodankäynti: Iranin merisodankäynti on ensisijaisesti ”sissisotaa merellä”. Iranin todellinen vahvuus on ”moskiittolaivastossa”, joka käsittää useita satoja ohjusiskuihin kykeneviä pikaveneitä sekä veden päällä että veden alla kulkevia miehittämättömiä aluksia ja pienoissukellusveneitä. Lisäksi on monipuolinen ja määrältään massiivinen merimiinojen valikoima ja torpedoaseistus.
Ilmasodankäynti ja ilmatorjunta: Koska Iranilla ei ole ollut modernia ja määrällisesti riittävää ilmavoimaa (torjunta- ja rynnäkköhävittäjiä), ovat ohjukset ja droonit muodostuneet keinoksi tasapainottaa ilmasotaa. Heti sodan alussa maaliskuussa alkoivat hyvin suunnitellut ja valmistellut vastaiskut ohjuksilla.
Vastaiskujen peruskaava oli: Sokaise – kuluta – muserra ja hallitse.
Iran ja Yhdysvallat ikään kuin ”sotivat eri sotia”. Amerikkalaisten jatkaessa massiivisia pommituksiaan maanpäällisiin kohteisiin, Iran iski systemaattisesti ennalta valittuihin strategisiin kohteisiin ja näin valmisteli koko Lähi-idän taistelunäyttämöä uuteen ja itselleen sopivaan asentoon. Tätä muokkaustyötä voidaan pitää yhtenä keskeisenä menestystekijänä taistelussa määrällisesti ylivertaista vihollista vastaan.
Strategian asteittainen muutos elokuussa 2026: Oppi on keskeisesti perustunut puolustukselliseen toimintaan ylivoimaista vihollista vastaan, ja uusi lähestyminen nähdään muutoksena passiivisesta kohti ”aktiivista ja hyökkäävää pelotevaikutusta”. Keskeinen komponentti on linkki Iranin turvallisuuden ja alueen geo-ekonomisen dynamiikan välillä, eli kyseessä on nimenomaan Hormuzinsalmen aseman hyväksikäyttö.
Maanalainen tunneli- ja varastoverkosto, ”Missile City”. Iranin sodankäynnin kannalta ehkä kaikkein merkittävin seikka on usean vuosikymmenen aikana rakennettu massiivinen maanalainen tunneli- ja varastoverkosto, joka sijaitsee jopa 200–500 metrin syvyydessä kallion sisällä ja on kaiken lisäksi vahvistettu erikoisteräsbetonilla kestämään jopa taktisten ydinräjähteiden iskuja.

Ballistiset ohjukset muodostavat Iranin sotilaallisen pelotteen keskeisen osan. Ballististen ohjusten lisäksi Iran on rakentanut laajan valikoiman risteilyohjuksia ja miehittämättömiä ilma-aluksia eli drooneja.
Droonit muuttivat sodankäynnin tapoja ja taloutta: torjunnan hinta ei välttämättä ole järkevässä suhteessa hyökkäävän aseen hintaan. Torjuntaohjusten hinnat ovat miljoonissa dollareissa, kun taas droonien hinnat muutamissa kymppitonneissa. Tätä voidaan pitää yhtenä Iranin droonikampanjan keskeisistä opeista tänä vuonna. Iran pystyi kääntämään sotilaallisen tilanteen itselleen edulliseksi juuri kustannushyöty-suhteen avulla. Tämä on merkittävä muutos siinä, miten nykyaikaista ilmasotaa kannattaa ajatella.
Nykyisen ilmasodan tärkeimpiä asioita ei ole yksittäinen ase, vaan erilaisten aseiden yhdistäminen samaan hyökkäykseen: erityyppiset ohjukset, droonit, liitopommit yms. Puolustajan kannalta drooni, risteilyohjus ja ballistinen ohjus ovat hyvin erilaisia kohteita. Tältäkin osin Iranin vuoden 2026 puolustus onnistui selkeästi.
Iranin uusi ilmavalvontajärjestelmä
- Iran on ottanut käyttöön maanlaajuisen havaintoverkoston sisältäen suuren määrän halpoja standardisensoreja, jotka ovat tyypillisesti kaksoiskäyttöisä komponentteja eli voidaan käyttää sekä siviili- että sotilaspuolella.
- Niitä ovat erilaiset optiset, elektro-optiset, lämpösensorit ja akustiset sensorit, joiden avulla on kehitetty maanlaajuinen ilmatilan valvonta-, seuranta- ja hälytysjärjestelmä.
- Iranissa on kymmeniä paikallisia valvonta-asemia, joissa on runsas valikoima erilaisia ”kuulevia ja näkeviä” sensoreita, jotka tuottavat ilmavalvontadataa vuorokaudet ympäri.
- Tämän verkoston tuottama data siirretään tekoäly-johdettuihin datakeskuksiin. Yhdistämällä ilmatorjunnan johtokeskuksen tähän verkkoon, joukot ympäri maata saavat nopean tilannekuvan ja voivat ryhtyä torjuntatoimenpiteisiin.
- Tämä verkkopalvelu toimii epäsymmetrisenä vaihtoehtona perinteiselle tutkavalvontajärjestelmälle.
- Kokonaisuudessaan se tehostaa merkittävästi maan ilmapuolustusta, ja valvontaverkon havaitseminen on erittäin vaikeaa, koska optiset, lämpö- ja akustiset sensorit eivät jätä mitään jälkeä, ja kun ne on hyvin naamioitu, niitä on ilmasta lähes mahdoton havaita.

Iranin uudenaikainen ilmavalvontalaite.
Iranin mallissa on kolme erityisesti huomionarvoista elementtiä.
- Ensimmäinen on määrä. Suuri määrä riittävän toimintakykyisiä ja suhteellisen edullisia aseita (kuten halpoja drooneja) voi muodostaa vaikean ongelman teknisesti kehittyneellekin ilmapuolustukselle.
- Toinen on aseiden erilaisuus. Kun hidas drooni, matalalla lentävä risteilyohjus ja nopeasti saapuva ballistinen ohjus muodostavat saman uhkakuvan, yhdenlaiseen hyökkäykseen optimoitu puolustus ei riitä.
- Kolmas on teollinen kestävyys. Pitkittyneessä sodassa olennaista ei enää ole vain se, kuinka monta ohjusta valtiolla on sodan alkaessa. Ratkaisevaksi voi muuttua kysymys siitä, kuinka nopeasti niitä voidaan valmistaa lisää.
Alustusten pohjalta käytiin laaja keskustelu, josta pääkohtina mainittakoon seuraavaa:
Kysymys: Kuka nimittää ja resursoi Ukrainan korruption tutkijat SABUn ja SAPin ja kenelle ne raportoivat?
Vastauksessa todettiin, että organisaatiot raportoivat virallisesti presidentinhallinnolle ja sisäministeriölle. Raportit ovat kuitenkin rajoitettuja. Henkilöstön valinta on kokonaan valtionhallinnon ulottumattomissa, ja koska organisaatiot ovat valtionhallinnon ulkopuolella, niiden ei tarvitse ottaa huomioon, miellyttävätkö raportit vastaanottajaa.
Lisäksi todettiin, että valintaprosessissa keskeisessä asemassa olevat asiantuntijat ovat länsimaisia. Länsimailla on keskeinen rooli myös rahoituksessa.
Todettiin, että SABU ja SAP ovat astuneet suurille varpaille, ja kysyttiin, mikä näiden organisaatioiden päämäärä on. Mitä Ukrainasta kertoo se, että mielipidetutkimusten mukaan ukrainalaisten suurin huolenaihe on maan sisäinen korruptio ja vasta sen jälkeen Venäjän ohjusiskut?
Vastaus: SABU ja SAP pyrkivät ampumaan alas itsenäisiä toimijoita. Ukrainan linjan ydinasia on pitää maan oma puolustussektori suojattuna. Ukrainalla on valtavasti teknologista osaamista, ja maan tulevaisuuden kannalta sotilasteknologian on tuotava suuria tuloja. Mielipidetutkimuksiin ei kuitenkaan voi luottaa.
Kysymys: Olisiko Suomella opittavaa siitä, etteivät Yhdysvaltain tukikohdat ole kyenneet puolustamaan Persianlahden maita vaan ovat päinvastoin vetäneet puoleensa iskuja?
Vastaus: Yhdysvaltain laivasto on jo vetäytynyt 1 000 kilometrin päähän Iranin rannikoilta, sillä suuria pinta-aluksia ei ole enää varaa pitää riskialttiilla alueella. Tieto on tärkeä, koska se kuvastaa erinomaisesti tämänhetkistä asetekniikan kehitystä: Iranin kaltaisella valtiolla on kyky vaikuttaa tehokkaasti kohteisiin noin 1 000 kilometrin etäisyydelle. Käytännössä Persianlahti on tällä hetkellä sisävesistö, jossa voidaan kamppailla väylän aukiolosta, mutta kumpikaan osapuoli ei nyt halua tehdä ratkaisevia, tilannetta eskaloivia toimia.
Suomen osalta selkeä johtopäätös on, että Itämeri on Pohjois-Euroopan Persianlahti. Se on samankaltainen alue ja Venäjän aseiden vaikutuspiirissä. Jokainen suurempi maali Itämeren alueella on tuhottavissa moderneilla aseilla milloin tahansa, ja pinta-alukset ovat erityisessä vaarassa. Ei ole liioittelua sanoa, että sotilasteknologia on edennyt muutamassa vuodessa huimasti. Kun Yhdysvalloissa on pohdittu, miten Iraniin Hormuzinsalmella voitaisiin hyökätä, on todettu, että vaikeusaste on ainakin kolminkertainen Normandian maihinnousuun verrattuna. Käytännössä maihinnousu Iraniin on siis arvioitu mahdottomaksi.
Kehittyneiden ballististen ohjusten osalta Iranin ohjusten valmistusketju on jäljitetty: neuvostoaikainen Scud myytiin Pohjois-Koreaan, sieltä Pakistaniin ja lopulta Iraniin. Jokaisessa vaiheessa on tullut uusia parannuksia, viimeisimpänä kiinalaiset ohjausjärjestelmät sekä erittäin suuren iskunopeuden (3–4 kilometriä sekunnissa) ohjautuvat taistelukärjet. Ohjusten iskunopeus on niin suuri, että pelkkä iskeytyminen maaliin on valtavan tuhovoimainen taistelukärjen räjähdysaineesta riippumatta.
Todettiin, että Suomessakin on voinut olla vaikea käsittää, että Iranissa on pystytty kehittämään tällaista teknologiaa. Siihen on kuitenkin syynsä: koulutukselliset ja muut edellytykset ovat olemassa ja ovat mahdollistaneet kehityksen.
Nyt kysymys on siitä, haluavatko Kiina ja Venäjä tukea Irania. Kun ulkoministeri Rubio arvosteli Venäjää tiedustelutiedon jakamisesta Iranille, siihen vastattiin kysymällä, miksi sitten Yhdysvallat jakaa tiedustelutietoa Ukrainalle.
Iranin sodan opit ovat sovellettavissa Itämeren alueelle. Itämeren alue tosin eroaa siten, ettei sen rannikoilla ole vuoria vaan maasto on melko tasaista, joten luontaista suojaa uusia aseita vastaan ei varsinkaan itäisillä ja eteläisillä rannikoilla ole. Muuten teknologia toimii Itämeren alueella samoilla ehdoilla kuin Persianlahdella. Sama pätee Ukrainaan, joka on itäisiltä ja eteläisiltä ydinalueiltaan hyvin tasaista.
Lisäksi huomautettiin, että Persianlahden rantakallioihin on rakennettu hyvin suojattuja luolastoja, joista voidaan ampua ohjuksia.
Kysymys: Onko Ukrainan eliitillä sisäisesti erilaisia käsityksiä Ukrainan voitosta tai tappiosta, eli onko eliitin sisällä eri intressejä suhteessa sotaan ja rauhaan? Toisin sanoen kysyttiin, onko Ukrainassa erilaisia käsityksiä siitä, mitä voitto voisi tarkoittaa, ja vaikuttavatko ne neuvotteluprosessin mahdolliseen kulkuun?
Vastauksessa todettiin, että ukrainalaisilla on hyvin tietoa, eivätkä he todennäköisesti kuvittele tilannetta epärealistisesti. Zelenskyin ryhmittymä on eniten kiinnostunut rauhasta. Tilanne on kuitenkin noidankehä: ryhmittymällä ei ole kunnollisia mahdollisuuksia murtautua erilaisten painostusryhmien läpi rauhanratkaisuun. Trump turmeli mahdollisuudet Zelenskyin kanssa kohtelemalla tätä törkeästi, minkä vuoksi Ukrainan on ollut pakko sopeutua kovaan länsilinjaan, jota edustaa esimerkiksi Iso-Britannia. Kun presidentti Stubb ja Norjan pääministeri soittivat Putinille ja Britannian linja sysättiin syrjään, Zelenskyi otti tämän hyvin vastaan.
Ukrainassa Budanovilla ja banderalaisilla on myös tietoa realiteeteista, mutta heitä ajaa kaiketi myös ajatus Ukrainasta suurvaltana, minkä vuoksi pitäisi olla valmis kärsimään.
Toisaalta todettiin, että Zelenskyi valittiin sillä perusteella, että hän lopettaisi Itä-Ukrainan sisällissodan, mutta hänet jyrättiin oikeiston suunnalta. Sodan alussa keväällä 2022 Venäjän kanssa oli jo saatu neuvoteltua Istanbulin sopimusluonnos, jonka mukaan Ukrainasta olisi tullut puolueeton ja muut ehdot olisivat olleet edulliset sekä alueluovutukset minimissään. Zelenskyi ei kuitenkaan kyennyt vastustamaan ulkoisia ja sisäisiä paineita, joten sopimusta ei syntynyt.
Todettiin, ettei neuvotteluja voida käydä läpi ilman uskottavia, ei-julkisia keskusteluja, jotka pohjustavat neuvotteluja, ja kysyttiin, onko tällaisia keskusteluja käynnissä.
Vastauksessa arvioitiin, että ainakin Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä on yhteydenpitoa koko ajan. Aikoinaan Indokiinan ja Vietnamin sotien päättäminen vei useita vuosia ja sisälsi monia käänteitä, joten myös Ukrainan rauhanprosessi vienee kauan, ja vielä voi tapahtua paljon.
Voitto on myös paljolti suhteellinen ja määrittelykysymys. Jos epäsymmetrisessä tilanteessa heikompi puolustaja selviää ja kykenee turvaamaan perimmäiset intressinsä, selviytyminen voidaan katsoa voitoksi. Voiton määrittely on siis aina suhteuttamiskysymys: mihin verrataan, ja mitkä ovat intressit ja tavoitteet?
Kommentoitiin, että Ukrainan sodasta ja rauhasta neuvottelevat osapuolet ovat valtiollisia. Iranin sodassa sen sijaan ratkaisevaksi osapuoleksi voi nousta jokin muu toimija Iranin, Israelin ja Yhdysvaltojen rinnalle.
Kommenttiin yhdyttiin, mutta nyt ei ole tarkempaa tietoa.
Todettiin, että Eurooppa on sitoutunut vahvasti Ukrainaan, ja kysyttiin, mitä Eurooppa oikein tavoittelee, millainen Euroopan suuren linjan tulisi olla ja mitä rauha on?
Vastauksessa todettiin, että rauha on Euroopalle tärkeintä. Tilanne on Euroopalle tuhoisa, eikä Yhdysvallat siitä enää suuresti välitä. Myös Venäjä ja Ukraina ovat Eurooppaa. Eurooppa tarvitsee tilanteen normalisointia kestääkseen globaalissa kilpailussa. Kulutussota syö jatkuvasti Euroopan varoja, ja kulut kasvavat.
Yhdysvalloissa on kaksi linjaa: demokraattien ja Trumpin. Demokraattien linja on tukenut sotaa. Trump on periaatteessa pyrkinyt rauhaan, vaikka rauhanprosessi on käytännössä hoidettu huonosti. Suomen kannattaa olla yhteydessä Trumpiin, sillä vaikka Trump ei voi luoda rauhaa, hänellä on merkitystä uusien eskalaatioiden estämisessä Itämerellä. Trump ei halua öljyn hinnan nousevan entisestään.
Lisäksi todettiin, että turvallisuustakuut ovat olleet esillä. Kansainvälisen politiikan keinoista takuut ovat kuitenkin kaikkein epävarmin. Heikompi osapuoli on aina sen varassa, mitä vahvempi osapuoli kulloinkin haluaa, eikä vahvempi tee mitään heikomman hyväksi, ellei se ole sen omien intressien mukaista.
Sopimusluonnoksissa on vilahtanut esityksiä siitä, että Ukraina saisi Naton Pohjois-Atlantin sopimusta 1949 vastaavat takuut. Yhdysvallat kieltäytyi silloin antamasta konkreettisia turvallisuustakuita, minkä vuoksi artikla 5 muotoiltiin hyvin väljäksi ja harkinnanvaraiseksi. Yhdysvallat ei halunnut sitoutua, koska Euroopalla oli ollut tapana sotkea asiansa, kuten kahdessa maailmansodassa nähtiin. Artiklan mukaan hyökkäyksen sattuessa kukin jäsenmaa ryhtyy toimiin, joita se pitää tarpeellisina, aseellinen toiminta mukaan luettuna, rauhan palauttamiseksi Pohjois-Atlantin alueelle.
Kommentoitiin, että Stubbia arvosteltiin soitosta Putinille, ja todettiin tilanteen olevan analoginen sen kanssa, kun Suomi lähti hakemaan yhteyttä Neuvostoliittoon jatkosodan aikana.
Vastauksessa todettiin, että analogioita on lukuisia. Niistä ei aina selkeitä ohjeita ole saatavissa.
Todettiin, että venäläiset ovat kysyneet, missä vaiheessa Euroopan unioni kokee Neuvostoliiton hajoamisen kohtalon. Kysyttiin, voisiko rauha mahdollistaa Euroopan unionin säilymisen ja estää sen hajoamisen, sillä sota nakertaa Euroopan yhtenäisyyttä globaalissa järjestyksessä.
Vastauksessa todettiin, että kaikissa arvioissa Euroopan asema on heikentynyt. Eurooppa ei ole enää maailmanpolitiikassa merkittävä tekijä, vaan se pyrkii pitämään kiinni vanhoista asemistaan.
Lisäksi todettiin, että EU:n heikentyminen on huomionarvoinen asia. 1990-luvulla Eurooppa oli lähellä supervallan asemaa, mutta se on sittemmin menettänyt asemiaan käytännössä kaikilla mittareilla. On selvää, että sota heikentää EU:ta entisestään, eikä ole lainkaan selvää, että EU alkaisi kukoistaa, vaikka sota pian saataisiin loppumaan.
Todettiin myös, että Maastrichtin sopimusta 1990-luvun alussa tehtäessä Yhdysvallat ja EU-Eurooppa olivat taloudellisesti lähes tasoissa, mutta Yhdysvallat on mennyt selvästi Euroopan ohi. Tähän yhdyttiin toteamalla, että Yhdysvallat on kasvattanut talouttaan suhteessa Eurooppaan.
Todettiin, että Iranin sota on nostanut öljyteollisuuden jälleen keskiöön. Jos Ukraina jatkaa Venäjän jalostamoiden pommittamista ja sota Persianlahdella kiihtyy niin, että öljynjalostuskapasiteettia tuhoutuu lisää, maailma on suurissa vaikeuksissa.
Vastauksessa todettiin, että Iran on selkeästi ilmoittanut tuhoavansa Yhdysvaltain liittolaismaiden infrastruktuurin Persianlahden alueella, jos Yhdysvallat alkaa tuhota Iranin yhteiskuntaa ja infrastruktuuria. Pelkästään Jemenin huthit ovat aivan viime aikoina kutistaneet Saudi-Arabian öljyteollisuutta huomattavasti.
Kysyttiin, vahvistiko Venezuelan öljyn kaappaaminen Trumpin johdolla Yhdysvaltojen asemaa.
Vastauksessa todettiin, ettei sillä ole toistaiseksi ollut mitään vaikutusta. Kysymys oli rosvoretkestä, ja Trump itse jopa sanoi heidän olevan merirosvoja.
Todettiin, että suurvaltojen johtajat tapaavat pian ja että Trumpin ja Putinin yhteistyö on tullut eurooppalaisille suurena yllätyksenä.
Vastauksessa todettiin, että koska sotilaallista ratkaisua ei Persinalahdella viime kesänä saatu, Trump julisti elokuussa totaalisen taloussodan Irania vastaan. Taloussota koskisi myös kaikkia Iranin kanssa kauppaa käyviä valtioita, joita rangaistaisiin raskaasti. Trump ja valtiovarainministeri Bessent vertasivat taloussotaa Normandian maihinnousun alkamisen D-päivään.
Kun taloussodan D-päivä jo koitti, kukaan ei tehnyt mitään. Seurasi melko rankkoja kommentteja: kiinalaiset eivät edes vaivautuneet vastaamaan vaan säätivät lain, jonka mukaan valtion tuet loppuvat, jos ulkomaisiin pakotteisiin suostutaan. Intia puolestaan totesi vain seuraavansa tilannetta. BRICS-maiden kokouksesta ilmoitettiin, ettei pakotteisiin suostuta. Yhdysvalloilla ei siis ollut resursseja konkretisoida kaikkien aikojen kovinta taloussotaansa toimivaksi. Esimerkiksi Persianlahden ja muutkin Iranin lähimaat ovat vetäneet tästä johtopäätöksensä, ja on solmittu Turkin, Saudi-Arabian ja Pakistanin välinen niin sanottu Mekka-sopimuksen, joka on ilmeisesti suunnattu Israelia vastaan.
Nyt eletään odottavaa vaihetta: on uhattu pommituksilla ja taloussodalla, mutta näyttää siltä, että neuvotteluratkaisua yritetään jo saada aikaan. Iranin ja Ukrainan sodat ovat sikäli kytköksissä toisiinsa, että sama yleistilanne vaikuttaa.