Pekka Kauppala 28.3.2024

Väkivaltainen konflikti Venäjän sisällä on aktuaali mahdollisuus

 

Terroristien tuhoisa isku knserttisaliin Moskovassa on herättänyt paljon kysymyksiä teon motiiveista ja mahdollisista toimeksiantajista. Samassa yhteydessä on aiheellista ottaa tarkasteluun muitakin poliittisen väkivallan tekoja, joilla on vaikutusta Venäjän sisäiseen tilanteeseen ja asemaan kansainvälisessä politiikassa. Tässä kirjoituksessa pyritään nostamaan esille eräitä näkökohtia, joita on käsitelty erityisesti Venäjän sisäisessä keskustelussa.

Jos ristikkäiset tiedot ja arviot hämmentävät lukijaa, sekin on tärkeä piirre tilanteiden arvioinnissa. Salaliittoteorioita on aina ollut liikkeellä niin idässä kuin lännessäkin, vaikkapa Kennedyn tai Palmen murhien yhteydessä. Ne voivat olla totta tai tarua, mutta niistä on hyvä olla selvillä ja niillä voi olla vaikutusta laajemminkin politiikkaan. Suurvaltojen sisäisellä kehityksellä on aina merkitystä myös niiden ulkopoliittisille linjauksille. Sisäisten valtasuhteiden tilanne on kuitenkin vaivalloisesti ulkopuolisten arvioitavissa.

 

Navalnyn kuolema Venäjän sisäpoliittisen käymistilan katalysaattorina

Aleksei Navalnyn kuolema, lähes varmasti murha, päätti 16.2.2024 melkein puoli vuotta kestäneen sisäpolitiikan väliaikaisen rauhoittumisen ajan Venäjällä. Navalnyn menehtyminen sattui presidentti Putinin kannalta ikävästi. Presidentinvaalit olivat tulossa kuukauden kuluttua. Mieliä järkyttävä hämärä kuolema pilasi toivottua poliittisesti luottavaista mielialaa. Erityisen kiusallinen oli ajankohta, koska se turmeli juhlatunnelman Avdejevkan propagandistisesti merkittävän voiton suhteen. Voidaan siis epäillä Putinin intressiä poistaa päiviltä kilpailija, joka mitä ilmeisimmin on hänelle vaarallisempi kuolleena kuin ”ikiroutaan pakattuna” pohjoiselle vankileirille.

Sairauskohtauksen kuolinsyynä voi myös käytännössä poissulkea. Edeltävinä päivinä Navalny oli hyvässä kunnossa ja energisenä asianajajansa ja tallennettujen videoiden mukaan. Venäjän tärkeimmän poliittisen vangin terveydentilaa oli myös ilman muuta tutkittu koko ajan huolellisesti. Jokin käänne terveen ja vahvan 47-vuotiaan yleistilassa olisi epäilemättä huomattu ajoissa.[1]

Mikäli kaikesta kuvatusta huolimatta olisi ilmennyt harvinainen tapaus täysin ennakoimattomasta äkillisestä kuolemasta, olisi kuolema epäilemättä julkistettu hitaammin kuin kahden tunnin kuluttua sen tapahtumisesta. Jos kuolinsyy olisi oikeasti ollut trombi tms. äkillinen kohtaus, olisi kannattanut nopeasti järjestää julkinen ruumiinavaus epäilyksien hälventämiseksi. Outo kiire kuolemanviestin julkistamisessa kiinnittää myös huomiota. Outoutta vielä lisää, että kiireinen tiedotus tapahtui paikallisen leirihallinnon internet-sivuilla, joilla ei normaalisti ole uutisia kuolemantapauksista.

Kun ilmeinen murha on tapahtunut äärimmäisen eristetyllä ja huippuvartioidulla erikoisvankileirillä, voi se olla vain jonkun paikalla olleen ”sekurokraatin” teko, siis valtasysteemin sisäinen operaatio. Kuitenkin murha Novaja Gazetan tutkimusten[2] mukaan näyttää tapahtuneen yllätyksenä myös leirinjohdolle. Tämä viittaa siihen, että joku kulkulupia hyväksikäyttänyt tappaja on toteuttanut sen. Leirinjohdon ja tiedottajien hämmennys puhuu sen puolesta, että käsky ei ole tullut korkeimmalta taholta vaan sivulta joltakin mahtavalta sekurokraattiselta taholta.

Mutta mikä mahtava sekurokraattinen taho tulee kyseeseen? Luontevimmin epäiltävissä olisi Putinin „kummisetä“, turvallisuuneuvoston sihteeri Nikolai Patrušev. Hänellä on FSB:n aparaattiin mahdollisesti Putiniakin laajapohjaisempi ohjausote ja kontaktipinta. Linjaltaan Patrušev on jo kymmenisen vuoden ajan selkeämmin kuin kukaan ajanut amerikkalaisvastaista politiikka sekä ollut sodan airut ja mannekiini. Patrušev on myös niin mahtava mies, ettei edes Putin noin vain voi syrjäyttää häntä.

Luonnollisesti myös FSB:n johtaja Aleksandr Bortnikovia on spekulaatioissa pidetty mukana, tuskin silti itsenäisenä hahmona vaan läheisen kumppaninsa ja entisen esimiehensä Patruševin kumppanina. Sotilastiedustelu GRU’lta voisi löytyä motivaatiota ja rohkeutta uhmata Putinia mutta ei pääsyä suljetulle erikoisvankileirille. Vartiointipalvelu FSO’sta löytyisi pääsy leirille, mutta tämä palvelu katsotaan kaikkein uskollisimmaksi Putinille. Sisäministeriön erikoisryhmille löytyisi samoin sisäänpääsymahdollisuus, mutta tuskin motivaatiota tai rohkeutta omaan peliin.

Erilaisten mahdollisuuksien kirjo on siis laaja.

Paljastus vankienvaihtosuunnitelmasta

Navalnyn korruptionvastaisen säätiön johtaja Marija Pevtših’in paljastus 26. helmikuuta avasi, että murhan alla itse presidentti Putin kävi neuvotteluja nimeämättömän läntisen tahon kanssa Navalnyn siirrosta länteen vankienvaihdon kautta.[3] Ideana oli vaihtaa Navalny ja kaksi nimeämätöntä amerikkalaista erään tshetsheenikapinallisjohtajan Saksassa murhanneeseen venäläiseen tshekistieverstiin.

Samalla siinä kiinnittyy huomio kertomuksen jyrkkään kaksinaisuuteen: vakuuttavaan ja selkeään perusasiaan ja kummalliseen päätösselitykseen, jonka Pevtših itsekin myöntää ”absoluuttisen epäloogiseksi ja absoluuttisen irrationaaliseksi”. Sillä hän selittää murhan olleen kuitenkin saman neuvotteluja käyneen Putinin toimeksiantama. Perusteluksi hän tarjoaa, että Putin, neuvoteltuaan kaksi vuotta asiasta ja tultuaan loppusuoralle, olisi äkkiä päättänyt haluavansa jonkun toisen (nimeämättömän) henkilön Berliinin murhaajansa vaihtovälineeksi. Ja länsipuolen vaatiessa Navalnya, olisi Putin henkilökohtaisesta vihasta häntä kohtaan päättänyt ”likvidoida” hänet vapauttaakseen vaihtopaikan tälle arvoitukselliselle tuntemattomalle.

Selityksen absoluuttista epäloogisuutta ja irrationaalisuutta ei ole vaikea vahvistaa: mikäli Putin ei olisi halunnut vaihtaa Navalnya, olisi hän toki jo ennen lopullista sopimuksenteon hahmottumista ilmoittanut läntiselle puolelle, että tätä miestä en vaihda pois missään oloissa – jolloin paljon vaivaa ja mainehaitta olisivat säästyneet. Ja jos vihanvimmainen Putin ei mitenkään halunnut päästää Navalnya länteen, niin miksi hän sitten oli vuonna 2020 nimenomaan lähettänyt Navalnyn hoitoon Saksaan – missä tämä ei kuitenkaan halunnut pysyä vaan uhkarohkeasti palasi kotimaahansa vankileirien teille?

Ilmeistä on, että kun selvästi älykäs ja kyvykäs Pevtših puhuu tällaista epälogiikkaa ja irrationaalisuutta, syynä on, että hän ei voi sanoa totuutta julkisesti.[4] Loogiseksi hahmottuu, että murhan toimeksiantaja onkin joku omaa peliään pelaava korkea taho Putinin lähellä.

Vankienvaihdon takana läntisellä puolella ovat olleet yhdysvaltalaiset tahot, joilla on erinomaiset suhteet Saksan korkeimpaan johtoon. Taustalla näkyvät Bidenin – Scholzin rauhansuunnitelman ääriviivat, joita on hahmotellut Venäjän tuntija, CIA-johtaja William Burns. Onnistunut vaihto olisi ollut rauhanhankkeen ensimmäinen näyttävä askel. Murha puolestaan on merkinnyt takaiskua hankkeelle. Uusissa oloissa mikään vankienvaihto tuskin on pitkään aikaan enää mahdollista.

Rauhanhankkeen aikataulu puolestaan oli ajoitettu ”take-off”-vaiheeseen. Tuskin sattumalta saapui 3. maaliskuuta yli puolen vuoden hiljaisuuden jälkeen Li Hui, Kiinan erikoislähettiläs rauhanhanketta varten, Moskovaan ja jatkoi sieltä Brysseliin, Puolaan, Ukrainaan, Saksaan ja Ranskaan.[5]

Li’n aktivoituminen on samalla vahva viite, että Kiina ja Bidenin hallinto ovat päässeet johonkin yhteisymmärrykseen rauhanhankkeen peruspiirteistä. Tärkeä on samalla Lin päätös matkustaa Ukrainaan, mikä merkitsee, että Kiina on jälleen valmis neuvottelemaan sen kanssa itsenäisesti ohi Venäjän. Prigožinin kapinan jälkeen viime kesän lopulla kaatui Putinin suureksi tyydytykseksi suhteellisen länsimieliseksi arvioitu Kiinan ulkoministeri Qin Gang, jonka jälkeen Kiina ryhtyi varovaisemmaksi rauhanvälityksessä. Tämän vuoden alusta Kiinan johto näyttää kuitenkin lämmittelevän suhteita Yhdysvaltoihin, on jälleen antanut hyvin varovaisia mutta yksiselitteisiä arvosteluja Venäjän sotapolitiikalle ja ehkä valmistelee jälleen ulkomisterin vaihtoa[6].

Rauhanhankkeen vastustajien selkein johtohahmo Venäjällä on Patrušev. Hänen lähimpänä tukijanaan näyttää olevan FSB:n Bortnikov. Luultavasti mukana on myös ainakin osia sotilastiedustelu GRU’sta, joita inspiroi aloitteen saaminen sodassa omiin käsiin.

Putin vahvisti vankienvaihtosuunnitelman

Heti presidentinvaalin jälkeen Putin 18. maaliskuuta vahvisti Pevtših’in paljastuksen vankienvaihtosuunnitelmasta[7]. Putinin sanoi hyväksyneensä periaatteessa suunnitelman ehdolla, että Navalny ei enää koskaan palaisi takaisin Venäjälle. Putin myöskään ei mainitse syyksi Navalnyn kuolemaan virallista teesiä sairaskohtauksesta, vaan toteaa vain ”tapahtuneen, mitä piti tapahtua”.

Ulostulollaan Putin veti pohjan pois Venäjän konservatiivipiireissä levitellyltä väitteeltä Navalnyn kuolemasta länsimaiden tekemänä murhana. Samalla hän esitti jokaisen kuulijan käsitettäväksi outouden, miksi Navalny kuoli juuri tällaisella kohtalokkaalla hetkellä. Moni venäläinen pystyy tästä laskemaan 1+1=2, eli, että Navalny murhattiin – mutta tuskin Putinin taholta tai hänen intresseissään. Ymmärrettävistä syistä kukaan ei uskalla Venäjällä julkisesti arvioida, kuka mahtimies murhan takana saattoi olla. Itsenäisten epämiellyttävien totuuksien lausuminen on jopa ”patrioottisille” eli sotaa tukeville tahoille käynyt viime aikoina entistä vaarallisemmaksi[8] ja vaikeneminen on syventynyt.

Miksi Putin saatuaan vaalivaivansa pois päiviltä äkkiä halusi palata aiemmin vaikenemaansa Navalnyn kuolemaan ja vieläpä esittää sensaation venäläisille? Mielestäni mitään pakkoa tähän ei ollut. Loogisempaa olisi ollut jatkaa vaikenemista ja odottaa, että mainetahra vähitellen sodan dramatiikan keskellä ainakin osittain vaipuisi unholaan.

Tuomalla vankienvaihtosuunnitelman esiin Putin mielestäni halusi osoittaa jotain, mikä luontevimmin on käsitettävissä haluksi näyttää, tyyliin ”näkekööt, jotka pystyvät näkemään”, että hän ei ole ollut murhan takana. Suurempi avonaisuus eli julkinen ilmoitus, että Navalny todellakin olisi murhattu, olisi ollut koko hänen valtasysteemiään järisyttävää. Tässä mielessä Putinin puhe on ymmärrettävä hänen sanomakseen korkeimmille eliiteille, että valtahaaste on otettu vastaan ja hänen kapinoivat omat miehensä on merkitty. Ja samalla, että rauhanmahdollisuutta ei suljeta pois, mistä lisävahvistuksena oli viite, että Pariisin olympialaisten aikana voitaisiin pitää tulitauko.

Vaikuttaa siis siltä, että Putin ja Patrušev ovat nyt eri leireissä ja odotettavissa on poliittinen kädenvääntö, joka todennäköisesti päättyy yhden voittoon ja toisen tappioon. Mukana voi olla myös muita osallistujia.

Patrušev kiisti Putinin linjauksen

Tämän kirjoituksen valmistumisen aikaan 26. maaliskuuta ilmestyi uutinen, että Patrušev on antanut Moskovan alueen Krasnogorskin terrori-iskusta 24.3. päinvastaisen tulkinnan kuin Putin esitti. Putin oli vetänyt linjaa, että syyllinen on Isis-K ja islamilainen terrorismi asettaen vain kysymyksiä mutta ei syytteitä Ukrainalle. Patrušev sen sijaan julisti nimenomaan Ukrainan syylliseksi torjuen Isisin roolin käyttäen vielä vahvistussanaa ”tietysti” (konetšno)[9]. Samanaikaisesti Putinin lehdistöedustaja Dmitri Peskov ilmoitti Venäjän olevan valmis neuvotteluihin sekä keskusteluihin kaikista kysymyksistä. Putinin ja Patruševin vastakkainasettelu tuli siis avoimeksi.

Tämäntyyppisiä valtataisteluja on ollut Venäjällä aikaisemminkin ja myös Putinin aikana. ”Tshekistien keskeinen sota” 2007−2008 merkitsi turvallisuusjohtajien jakautumista kahdeksi rintamaksi. Putin sai vain suurella vaivalla yli vuoden aikana sen hillityksi.[10] Jotain samankaltaista on nytkin odotettavissa, mutta kun sodan ja rauhan kysymykset odottavat vastauksiaan nopeammin, en aivan noin pitkään sisäiseen kamppailuun uskoisi.

Keskeinen kysymys kiistelyn seurauksia arvioitaessa on, miten Jevgeni Prigožinin kapinan ja murhan sekavana aikana hahmottunut leirijako tulee nivoutumaan tähän. Vartiointipalvelu FSO ja Kansalliskaarti ovat Putinin henkilökohtaisen vallan ytimenä edelleen. Ulkopolitiikkaopisto MGIMOn älyköt, joilla on edelleen lujat henkilöasemat presidentinhallinnossa Anton Vaino kärjessään, ovat sodan sytyttyä joutuneet kyllä Putinin epäsuosioon mutta säilyttäneet paikkansa, joita he voivat käyttää vain Patruševia vastaan.

New York Times arvioi Patruševin olleen Prigožinin lentokoneen pudottamisen järjestäjänä, ja lehti saattoi olla oikeassa. Siinä tapauksessa on selvää, että edelleen toimintakykyinen ja Afrikassa operoiva Wagner-ryhmä, joka mitä ilmeisimmin on pitänyt Ukrainan sotaa väärin paikannettuna ja ajoitettuna, ei voi olla Patruševin tukena.

Tshetshenian presidentti Ramzan Kadyrovin ympärille kootut tshetsheenitaistelijat ovat feodaalisessa uskollisuussuhteessa ”tsaari Vladimir Vladimirinpoikaan”. Putin antoi jo merkin luottamuksestaan heihin, eikä siis FSB:hen: Moskovan terroristien pidätykset teki tshetsheenien palkkasoturiryhmä Ahmat[11].Tehtävä olisi luontevammin kuulunut FSB:n terrorisminvastaisille erikoisjoukoille. Kadyrovtsy pitää edelleen laskea mukaan Putinin leirin ydinjoukkoihin.

Prigožinin kapinan aikana vaikutusvaltaisena ja sekurokraattipiireissä suosittuna välittäjänä esiintyivät Tulan alueen kuvernööri Aleksei Djumin ja Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka. He tukivat vahvasti Putinia. Lukašenkan lausunnot 25. maaliskuuta Omskin kuvernöörin vastaanoton yhteydessä viittaavat myös Putinia tukevaan suuntaukseen. Lukašenka korosti Venäjän kuvernöörien vastuuta stabiliteetin säilyttämisessä ja viittasi keskusteluihinsa Putinin kanssa mainitsematta sanaakaan Ukrainasta.[12] Lukašenkan toisessa yhteydessä mainitsema terroristien yritys ajaa Valko-Venäjälle, mikä epäonnistui kiireisesti aktivoidun rajakontrollin vuoksi, asetti Patruševin ja Bortnikovin kertomukset terroristien suunnitelmista siirtyä Ukrainaan entistä oudompaan valoon.[13] Samalla vahvistui kuva FSB:n epäonnistumisesta.

Patrušev puolestaan operoi ystäviensä Bortnikovin ja Aleksandr Bastrykinin johtamilla FSB:llä ja tutkintakomitealla. Bortnikov 26. maaliskuuta myös asettui tukemaan Patruševia, vaikkakin hieman varovaisemmin sanankääntein[14].

Aloitteen lipuminen sodassa Venäjän puolelle vaikuttaisi myös ohjanneen sotilastiedustelu GRU:n jälleen ainakin julkisesti sodan jatkamisen suuntaan, mihin tarvittaisiin Patruševia. Kuitenkin vaikuttaa, että iäkäs ja kokenut ”pääesikunnan satakieli” Zavtra’n päätoimittaja Aleksandr Prohanov pikemminkin pyrkii rauhoittamaan mielialoja epäpoliittishenkisellä juttelulla historiasta.[15] Tällainen kantaaottamattomuus on pikemminkin Putinille eduksi, koska hänen linjansa on Ukraina-keskustelua hillitsevä. Tosin kanta voi toki syntyä nopeasti mihin suuntaan hyvänsä.

Ennen kesäkuun kapinaa Putinilla oli ilmeisesti tarpeeksi arvovaltaa saada yliote tällaisissa konflikteissa. Itse kapina paljasti ”suuren johtajan” avuttomuuden ja kyvyttömyyden omin voimin kukistaa kuritonta palkkasoturijoukkoa. Ja turvalupauksen pettäminen Prigožinia kohti on vienyt paljon Putinin henkisestä auktoriteetista. Kuitenkin manitsemani ensimmäiset merkit viittaavat Putinin arvovallan kestämisen suuntaan. Näin voin arvioida Putinin menestymisen mahdollisuudet Patruševia paremmiksi.

Rauhanhankkeen eteneminen ja vaikutukset Venäjän sisäiseen tilanteeseen

Mikäli Bidenin–Scholzin rauhanhanke pystyy etenemään ja saa suoraa tai epäsuoraa tukea Kiinasta, niin painoarvoltaan vahvistuva Kiina-kortti todennäköisesti suosii Putinin linjaa. Jos hanke ajaa selvästi karille ja länsileiri tekee perustavanlaatuisia vetoja Venäjän ulkomaisen omaisuuden takavarikointikysymyksessä, voi Patruševin asema taas vahvistua.

Ennen tällaisia kansainvälisen politiikan ratkaisuja saattaa kuitenkin Venäjä myös repeytyä samalla lailla kuin viime kesäkuussa. Ks. lisäys.

Venäjän sisäistä kriisiä on jouduttanut presidentti Bidenin ja liittokansleri Scholzin rauhanhankkeen vähittäinen eteneminen. Saksassa Scholz yhä näyttävämmin asemoi itsensä ”rauhankansleriksi” ja vaikka koalitiopartnerien joukossa on jonkin verran nurinaa vuoden 2022 ”aikojenkäänteen” (Zeitenwende) väitetystä hylkäämisestä, pysyy hallitus selvästi koossa. Sosialidemokraattien liittopäiväryhmän puheenjohtaja Ralf Mützenich on tuonut rauhanhankkeen tulitaukohankkeena suoraan esiin. Se tuntuu yhä selvemmin kiinteytyvän ”Korean mallin” mukaiseksi pysyväksi tulitauoksi ilman rauhansopimusta ja alueiden palautusta Ukrainalle. Sen mukaan Ukraina ei voisi liittyä Natoon mutta loisi voimakkaan Israel-tyyppisen erikoissuhteen Yhdysvaltoihin.[16]

Biden antoi uudesta kurssista merkin erottamalla pitkään sotaan Ukrainassa orientoituneen varaulkoministeri Victoria Nulandin ilman korvaavaa virkaa valtionhallinnossa. Burns puolestaan on rauhanhankkeen ruorimiehenä alkanut painostaa Ukrainaa vähentämään kulutussodan intensiteettiä. Vaatimukset lopettaa droonihyökkäykset Venäjän öljyteollisuutta vastaan palvelevat myös Bidenin pyrkimystä pitää bensiinin hinta matalalla vaalikampanjan aikana. Vaatimukset tosin torjui Ukrainan varapääministeri Olga Stefanišyna 22. maaliskuuta[17], mutta hän ei edusta valtaapitävää Kansan palvelija -puoluetta. Siksi Kiovan kurssi asiassa tuskin on lukkoonlyöty. Avoimimmin esiintyvä zelenskyläinen, Viktor Andrusiv, on antanut ymmärtää, että Ukrainan tulee omista eduistaan lähtien alkaa pyrkiä Koreoitten malliin.[18]

Li Huin rauhanmatka Eurooppaan tuotti ilmeisesti parhaat tulokset Saksassa ja Ukrainassa[19]. Saksassa konkreettiset neuvottelut pääsivät pisimmälle ja Ukrainassa hänet otettiin korkeimmalla tasolla vastaan. Venäjällä vastaanotto näyttää olleen kehuista huolimatta hieman etäisyyttä pitävä, mikä kielii siitä, että varsinaista innostusta Kiinan jälleen kasvanut mielenkiinto rauhanvälitykseen ei siellä herätä.[20]

Ukrainassa Lin näyttävä vastaanotto mm. Zelenskyn ”harmaan eminenssin”, kansliapäällikkö Andrei Jermakin toimesta sai haukut televisiossa turvallisuusneuvoston sihteeri Oleksi Danilovilta, joka arveli Kiinan yrittävän pakottaa Ukrainaa rauhanpöytään. Kuitenkin erokirje Zelenskyltä saapui Daniloville 26. maaliskuuta osoittaen, että Kiinan arvostus Ukrainassa on lujalla pohjalla.[21]

Mitä tulee tapahtumaan?

Tuore kriisin kärjistyminen Venäjän sisällä on sinänsä looginen jatko tapahtumien kehitykselle, mutta yllättävä tapahtuma on sytyttänyt sytytyslangan ruutitynnyriin, joka ilman langan tietoista sammutusta myös räjähtää. Väärin provokaatioiksi arvioidut amerikkalaiset varoitukset Moskovan läheisen Krasnogorskin terrori-iskusta ilmeisesti ovat osoittaneet Putinille, että Bidenin ja Burnsin yhteistyöhalu kannattaa ottaa vakavasti. Samalla FSB:n epäonnistuminen terroriteon välttämisessä tai tilanteen hallinnassa varmaan ovat tarjonneet mahdollisuuksia alkaa heikentää Patruševin ja Bortnikovin asemia. Sinänsä päättäväinen ja rohkea Patrušev on vetänyt omat johtopäätöksensä ja pyrkinee sovitteluun.

Putinin leiri todennäköisesti pyrkii tilanteen rauhoittamiseen ja vastaleirin ensin vähäisempien, sitten merkittävämpien merkkihahmojen erottamisiin tai siirtoihin vähäisempiin tehtäviin. Patruševin leirin puolestaan voi tähdätä jonkin merkittävän rauhattomuusilmiön hyväksikäyttöön. Sille erityisen hyödyllisiä voisivat olla uudet terroriteot, joista voisi syyttää ukrainalaisia.

Ristipaineita siis riittää, ja tilannekehitys elää tuottaen todennäköisesti uusia yllätyksiä.

Espoossa 28.3.2024

Pekka Kauppala

Dosentti, Dr. phil.

[1] Venäläisten tutkivien toimittajien sivusto Vjorstka on ollut yhteydessä lähteisiinsä Jamalin Nenetsiassa, jotka vakuuttavat Navalnyn kuoleman tulleen kaikille yllätyksenä. Vjorstkan mukaan Navalny oli lähetetty Harp’in vankileirille nimenomaan käskyllä, että paikallisten vankilaviranomaisten oli vahdittava, että tämä ei kuolisi. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010234216.html .

[2] https://novayagazeta.eu/articles/2024/02/17/neponiatnyi-kipezh-nachalsia-eshche-vecherom-15-fevralia .

[3] https://www.youtube.com/watch?v=jqevNxQ2T8Y ja https://novayagazeta.eu/articles/2024/02/26/navalnys-team-says-exchange-was-close-to-agreement-in-days-preceding-his-death-en-news .

[4] Navalny-säätiö on jo pitkään hahmotellut ohjelmansa taisteluna Putin-viholliskuvaa vastaan. Sama kuva on myös länsiblokissa yleisessä käytössä personifioimassa itä-länsi-vastakkainasettelua. Tähän vastaanottajansa demonisaatiokuvaan puolestaan keskinäiset intrigit vihollisleirin sisällä eivät lainkaan sovi. Pevtšihin vapaaehtoinen myöntö argumentaationsa rationaalisesta kestämättömyydestä voi kuitenkin viitata siihen, että hän tällä antaisi vinkin tukijoilleen ymmärtää asia omalta puoleltaan syvällisemmin.

[5] https://tass.com/world/1754831 . Kiinan suurimman yksityisen yrityksen Alibaban omistama South China Morning Post otsikoi 29.2.: „Time could soon be ripe China lead negotiations end Ukraine-Russia war“: https://www.scmp.com/news/china/diplomacy/article/3252998/time-could-soon-be-ripe-china-lead-negotiations-end-ukraine-russia-war .

[6] https://www.cfr.org/event/future-china-and-china-us-relations-conversation-liu-jianchao. Tässä keskustelussa arveltu ulkoministeriehdokas vahvistaa, että Kiina ei tue Venäjän hyökkäyssotaa valtiosuvereniteetin vastaisena ja haluaa sen loppua, vaikka aloittaakin lausuntonsa „I don’t believe that…“. Samalla hän korostaa, että Kiina tarjoaa Yhdysvalloille startegisessa mielessä „ei pikkupandaa vaan jättipandaa“. https://www.globaltimes.cn/page/202401/1306212.shtml vahvistaa Kiinan tyytyväisyyden neuvotteluihin Bidenin turvallisuusneuvonantaja Jake Sullivanin kanssa, joka William Burnsin kanssa on rauhanhankkeen avainhenkilö.

[7] Navalnya koskeva Putinin puheen osa englanninkielisen käännöksen kanssa löytyy: https://www.youtube.com/watch?v=y7AvCxhnigI .

[8] Kriittisistä sotabloggareista sai heidän kärkinimensä Igor Girkin (Strelkov) neljän vuoden leirituomion v. 2024 alussa ja maaliskuun alussa ajettiin itsemurhaan Girkiniä lähellä ollut Andrei Morozov, joka oli kertonut 16 000 venäläisen sotilaan menetyksestä Avdejevkan taisteluissa. Ilmeisesti viimeisenä jatkaa kohtalaisen kriittistä bloggailua vielä Maksim Kalašnikov, joka arvattavasti olettaa hänen asemansa rynnäkkökivääri Kalašnikovin keksijän pojanpoikana tarjoavan jonkinlaista suojaa.

[9] Tassin tiedote: https://tass.ru/politika/20360013. Huomattakoon, että ilmeisen säikähtänyt toimitus on koettanut pehmentää vastakkainasettelun vaikutelmaa kirjoittamalla otsikkoon, että Patrušev olisi tarkoittanut vain Ukrainan todennäköistä syyllisyyttä. Tekstiä ei myöskään käännetty Tassin englanninkielisille sivuille.

[10] Vrt. Pekka Kauppala, „Tshekistien sota Venäjällä” teoksessa Ilmari Susiluodon suuruuden laskuoppi. (toim.) Juuso Salokoski. Helsinki 2020, s. 335–359.

[11] Brjanskin alueen kuvernööri palkitsi 17 „ahmatistia“ osuudestaan terroristien pidätykseen. https://t.me/s/rian_ru, 26.3. klo 20.19. Tämä poliisitehtävissä ammattitaidottomien tshetsheenipalkkasoturien tehtävänsuoritus heti selvittää myös Suomenkin lehdistössä hämmästellyn kysymyksen, miksi terroristeja pahoinpideltiin niin näkyvästi aina korvan leikkaukseen saakka.

[12] https://president.gov.by/ru/events/vstrecha-s-gubernatorom-omskoy-oblasti-rossii-vitaliem-hocenko?openVideo=true .

[13] https://www.spiegel.de/ausland/alexander-lukaschenko-terrorverdaechtige-von-moskau-wollten-angeblich-nach-belarus-einreisen-a-4a935253-2727-4471-9dfa-e94a76712395 .

[14] https://tass.ru/obschestvo/20364883 .

[15] https://zavtra.ru/blogs/krovavij_krokus ja https://zavtra.ru/blogs/zadacha_stat_russkim .

[16] Hankkeen ilmeinen ideatyömyyrä Samuel Charap RAND Corporation’ista on hahmotellut tien rauhaneuvotteluihin: https://www.foreignaffairs.com/ukraine/how-pave-way-diplomacy-end-war-ukraine ..

[17] https://www.reuters.com/world/europe/ukraine-says-russian-oil-refineries-are-legitimate-targets-2024-03-22/

[18] https://t.me/victor_andrusiv/1673 . 26.3.2024, kello 7.19 Andrusiv esittää toisena mahdollisuuksina rauhansopimuksen, jonka pohjalta Ukraina pääsee liittymään Natoon turvallisuutensa taaten mutta menettäen alueitaan. Kolmantena mainitaan Natoon liittymisestä luopuminen ja alueiden saanti takaisin Krimiä lukuunottamatta ja Donbass myönnettävän autonomian kanssa. Neljäntenä on taistelu vuoden 1991 rajojen palauttamiseksi.

[19] https://www.scmp.com/news/china/diplomacy/article/3252998/time-could-soon-be-ripe-china-lead-negotiations-end-ukraine-russia-war .

[20] https://www.osw.waw.pl/en/publikacje/analyses/2024-03-14/li-huis-second-trip-chinas-pretence-mediation-ukraine .

[21] https://www.lemonde.fr/en/international/article/2024/03/28/ukraine-reshuffle-at-the-head-of-the-security-council_6661167_4.html .