Pekka Visuri                                                                   12.3.2016

 Arvioita Baltian maiden puolustamisesta

 

Alkuvuodesta 2016 on julkaistu arvioita, joissa pohditaan Baltian maiden puolustamista mahdollista Venäjän hyökkäystä vastaan. Kysymys on ollut lähinnä ”sotilasteknisistä” tarkasteluista ilman laajempia turvallisuuspoliittisia pohdintoja. On luonnollista, että Yhdysvalloissa tehdyissä arvioissa keskitytään Naton ja erityisesti Yhdysvaltojen toimintamahdollisuuksien tarkasteluun, kun taas Virossa julkaistu tiedusteluarvio keskittyy hieman laajempaan turvallisuustilanteen analyysiin, vaikka siinäkin puolustusmahdollisuuksien tarkastelu on keskeisellä sijalla.

 

1. RAND-raportti tammikuussa 2016

Reinforcing Deterrence on NATO’s

Eastern Flank

Wargaming the Defense of the Baltics

David A. Shlapak and Michael W. Johnson

Ladattavissa: http://www.rand.org/pubs/research_reports/RR1253.html

 

Raportti perustuu kesästä 2014 syksyyn 2015 käytyjen sotapelien sarjaan. Tutkittiin eri variaatioilla puolustusmahdollisuuksia tilanteissa, joissa Venäjä päättäisi hyökätä Baltian maihin ja vallata niistä tärkeimmät osat, ennen kuin Naton vastatoimet ehtisivät kunnolla vaikuttaa. Olettamuksena oli noin viikon varoitusaika, mikä mahdollistaa eräiden nopeasti alueelle siirrettävien Naton joukkojen ryhmittämisen taisteluvalmiiksi. Noilla heikohkoilla vahvistuksilla ei kuitenkaan arvioitu olevan ratkaisevaa merkitystä lopputulokselle: Kaikissa vaihtoehdoissa Venäjän lähialueilta hyökkäykseen lähteneet joukot kykenivät valtaamaan Tallinnan ja Riikan kahdessa – kolmessa päivässä. Hyökkääjällä arvioitiin olevan käytössään noin 22 pataljoonan taisteluosastoa. Puolustajilla oli käytössään 5 virolaista ja kaksi latvialaista kevyesti varustettua pataljoonaa sekä vahvennuksina noin 3-4 jalkaväkipataljoonaa Yhdysvalloista ja yksi Isosta-Britanniasta.

  Baltia1

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piirros RAND-raportista: Hyökkäyssuunnat ja puolustajan joukot.

 

 Muilla Naton maavoimien joukoilla arvioitiin olevan vain vähäinen vaikutus taistelutilanteen kehitykselle Virossa ja Latviassa. Puolan asevoimat sitoutuisivat Kaliningradin rintamalle ja liettualaiset oman alueensa puolustamiseen. Muiden vahvennuksien keskittäminen Baltiaan olisi liian hidasta ja epävarmaa.

 

Myöskään Naton ilmavoimilla ei arvion mukaan ollut ratkaisevaa merkitystä lopputulokselle, sillä ne joutuvat toimimaan verraten kaukaisista tukikohdista ja joutuisivat taistelemaan Venäjän lähialueelta toimivia ilmavoimia vastaan. Lisäksi Venäjän ilmatorjunta arvioitiin riittävän tehokkaaksi rajoittamaan Naton ilmavoimien käyttöä. Ruotsissa on herättänyt keskustelua olettamus Tukholman alueen käytöstä Naton ilmavoimien tukeutumiseen. Siitä sanotaan raportissa:                                                                                                                                       

”We allowed some NATO combat aircraft to be based in Sweden, based

on discussions with RAND colleagues who have had informal discussions with

Swedish defense officials about scenarios similar to this one. Analytically, this

allowed us to explore the possible value of such arrangements. The relative

abundance of bases available in Central and Western Europe, especially

relative to the size of the deployed force, makes our results relatively insensitive to this assumption, although Swedish basing proved valuable insofar as it allowed NATO combat aircraft access to the battlespace that largely avoided the concentration of modern air defenses located in Kaliningrad.”

Venäjän joukkojen erityiseksi vahvuudeksi arvioitiin ensinnäkin panssarijoukkojen määrä sekä runsas ja monipuolinen tykistön tulituki. Toisaalta venäläisten ilmatorjunta pystyisi vakavasti rajoittamaan Naton ilmavoimien käyttöä taistelualueella.

Viron ja Latvian alueiden takaisinvaltaus olisi Natolle erittäin vaikeaa. Se edellyttäisi suursodan aloittamista ja pitkäaikaista joukkojen keskittämistä. Tehtävä muistuttaisi Normandian maihinnousun valmistelua ajallisesti ja voimavarojen keskittämisen puolesta. Sodan eskaloiminen ydinaseiden käytön asteelle ei myöskään näyttänyt mahdolliselta. Johtopäätöksenä todettiin, että siinä tapauksessa siirryttäisiin aivan uusiin ulottavuuksiin, joihin Yhdysvalloilla tai eurooppalaisilla jäsenmailla tuskin on valmiutta. On ylimalkaan vaikeata ryhtyä ennustelemaan, mitä kaikkea suursodan alkaminen Euroopassa toisi mukanaan. Ainakin se tekisi vaikeaksi käyttää Itämeren aluetta merikuljetuksiin pitkään aikaan.

 

RAND-raportissa ehdotetaankin keskittymistä toimiin, joilla estettäisiin Venäjän hyökkäys Baltian maihin. Sitä varten suositettiin riittävän vahvan pelotteen muodostamista, jotta Venäjällä ei olisi mahdollisuuksia edellä mainitun kaltaiseen nopeaan voittoon. Arvion mukaan pelotteeksi tarvittaisiin noin seitsemän raskaasti aseistetun prikaatin sijoittamista pysyvästi Baltian maiden puolustamiseen. Se maksaisi vuosittain noin kolme miljardia US-dollaria. Noilla vahvistuksillakaan ei olisi mahdollista rakentaa kovin vahvaa puolustusta mutta arvioidaan saatavan riittävä ajanvoitto.

 

Vertailun vuoksi on raporttiin liitetty kartta, joka esittää kylmän sodan aikaista Keski-Eurooppaa ja Baltian maita. Todetaan, että silloin Neuvostoliitolla oli Itämeren ja Alppien välillä täydessä taisteluvalmiudessa 22 divisioonaa ja Natolla lähes saman verran. Naton vanhoilla jäsenmailla tuskin on halukkuutta ryhtyä jälleen samanlaiseen kilpavarusteluun, tällä kertaa kaukana Baltian maissa ja Venäjän tukialueiden tuntumassa. Rintamalinja kylmän sodan aikaan oli suunnilleen yhtä pitkä kuin Baltian maiden itäraja Venäjää vastaan. Joukkojen ryhmittäminen Baltian maihin vaatisi erittäin suuren ja kalliin logistisen järjestelmän verrattuna Venäjään, jolla on jo alueella tarvittava infrastruktuuri.

  

RANDBaltia2016a

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piirros RAND-raportista: Naton vanhat ja uudet rintamalinjat.

 

On syytä todeta, että raportin teon oli tilannut ja maksanut Yhdysvaltojen maavoimista vastaava apulaispuolustusministeri ilmeisenä tarkoituksenaan perustella lisämäärärahojen myöntämistä Yhdysvaltojen Euroopan joukkojen vahventamiselle. Sen seikan pohdinta puuttuu lähes kokonaan, mikä strateginen järki voisi olla Venäjän hyökkäyksellä Baltian maihin. Oletus Naton yhtenäisyyden ja uskottavuuden horjuttamisesta ei kovinkaan vakuuta, jos otetaan huomioon, millaisia valtavia riskejä hyökkäyksen aloittamiseen liittyisi.

 

2. CSIS:n raportti Yhdysvaltojen asevoimista Euroopassa, helmikuu 2016:

CSISBaltia1 

Raportti on USA:n Euroopan joukkojen komentajan tilaama tarkoituksena hahmotella vaatimuksia pelotteen vahvistamiselle Venäjää vastaan ja esittää siihen tarvittavia määrärahoja. Raportissa suositeltiin pelotteeksi lähinnä materiaalin ennakkovarastointia läntisen Euroopan maihin ja lisäjoukkojen varaamista etupainoista puolustusta varten, ei kuitenkaan varsinaisesti uusia pysyviä varuskuntia Venäjän rajojen tuntumaan. Ks. karttapiirros. 

Raportti on ladattavissa tästä:

http://csis.org/publication/evaluating-future-us-army-force-posture-europe

CSISBaltia2 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

3. Viron tiedusteluviraston raportti maaliskuu 2016

 

Raportti International Security and Estonia on ladattavissa tästä: http://teabeamet.ee/pdf/2016-en.pdf

 Venäjää asevoimia koskeva osuus kiinnittää huomiota muun muassa rajoituksiin, joita sen käytettävyydessä olisi Viroa vastaan:

”Despite Russia’s colossal investment in its military structures over the last decade, its military capability remains unbalanced. Russia’s capacity to fight using only conventional means is limited, and the economic crisis it is facing does not make the situation any easier. Although unlikely, the use of military power against the Baltic States cannot be entirely ruled out since conflicts that occur farther away may spill over to the Baltics. However, deterrence and defence measures taken by NATO are decreasing the risk of direct military threats to Estonia, and most of the factors that made Ukraine susceptible to Russian aggression are not present in Estonia.”

Johtopäätöksenä on, että Venäjä muodostaa uhkan Virolle, mutta hyökkäyksen alkamista ei silti pidetä todennäköisenä. Myöskään Viron asemaa ei ole syytä verrata Ukrainaan, joka oli vuonna 2014 monessa suhteessa uhanalaisempi.

Lisää aiheesta: Stratforin raportti 31.3.2016, 

A New U.S. Brigade Won't Change the Status Quo in Eastern Europe: https://www.stratfor.com/geopolitical-diary/new-us-brigade-wont-change-status-quo-eastern-europe

 

 

Jäsensivut