Heikki Talvitie 26.2.2019

Euroopan unionin toiminnallisten edellytysten kehittäminen

Eurovaalien ja Suomen puheenjohtajuuden EU:ssa lähestyessä tulisi Suomessa käydä avoin keskustelu Euroopan unionin päämääristä ja niiden toteuttamisesta. On luonnollista, että kulloinkin vallitsevat poliittiset edellytykset tulee ottaa huomioon. Täten varmistetaan se, että pyrkimys suurempaan yhtenäisyyteen ei ole esteenä unionin jäsenvaltioiden ja unionin muulle kehitykselle.

Euroopan unionin ja ETYK:n periaatteet

Tämän vuoden Münchenin turvallisuuskonferenssi paljasti globaalin politiikan alennustilan. Sodat, kauppasodat, pakotteet ja kansainvälisten yhteistyöjärjestöjen alasajo ovat päivän uutisia. Jos diplomatiaa vielä on jäljellä, niin sitä käytetään uhkailuun ja painostukseen. Oma kansakunta nähdään arvoiltaan ja käytökseltään kansainvälisen yhteistyön kulmakivenä. Toisiin arvoihin ja toisenlaiseen käytökseen tottunut valtio on kaiken pahan alku.

Tässä tilassa syntyy vain konflikteja ja vaarallisia yhteenottoja, joiden leviäminen katastrofiksi ei ole useinkaan ollut kovin kaukana toteutumisestaan. Siksi olisi syytä harkita, miten tämä asiantila saataisiin käännetyksi kohti suurempaa ymmärrystä toisinajattelevia kohtaan, jolloin vihapuheiden ja syytösten sijaan saataisiin alkuun kansainvälinen päämäärähakuisuus kohti yhteistyötä ja etujen tasapainottamista.

Euroopan unionin jäsenmaiden toiveena on ollut turvallisuus ja taloudellinen hyvinvointi. Se ei kuitenkaan voi toteutua nykyisenkaltaisessa kansainvälisessä ilmapiirissä. Avuksi voitaisiin ottaa Helsingin prosessin periaatteet. Sieltä löytyy käyttäytymismalleja neuvotteluille, jotka eivät olleet helppoja mutta joiden onnistuminen takasi kaikkien osanottajien pysymisen prosessissa mukana. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi tarjoaa esimerkillään monia mahdollisuuksia avata nyt lukkiutuneita ovia siten, että päästäisiin dialogin alkuun.

Meillä on jo tarpeeksi foorumeita, joilla valtioiden välinen vihanlietsonta on jokapäiväistä. Sekin on tietenkin arvokasta, että annetaan varoitussignaaleja kansainvälisen politiikan pahoinvoinnista. Olisi kuitenkin hyvä aloittaa prosessi, jossa ihan aidosti pyrittäisiin hakemaan uutta alkua valtioiden yhteistyölle. Tähän EU voisi panostaa. Se tietenkin edellyttäisi EU:n ulkosuhteiden vapauttamista rauhanomaisen prosessin käyttöön.

Sisäinen koheesio

Sanotaan, että Euroopan unioni on arvoyhteisö. Toisaalta tulee ymmärtää, että jos puhutaan sellaisista arvoista kuin demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet jne., niin unionin jäsenmaiden historiat tässä suhteessa poikkeavat toisistaan. Itä-Euroopassa olevat jäsenmaat ovat historiansa kulussa kokeneet hyvin vähän demokraatista järjestelmää. Nyt niille on tarjottu demokraattiseen kehitykseen mahdollisuus. Se, että Itä-Euroopassa koetaan demokratian vaateet ja Euroopan unionin jäsenyys vastakkaisina kansalliselle itsemääräämiselle, josta ne myös ovat päässeet nauttimaan pitkästä aikaa, on ymmärrettävää. Euroopan unionin arvopohjan muotoutumiselle pitäisi antaa aikaa. Sitä varten voitaisiin perustaa ”Eurooppa-Akatemia ”, jonka tehtävänä olisi kouluttaa ja kurssittaa unionin nuorisoa demokratian pelisääntöihin ja unionin jäsenmaiden historiaan. Nehän ovat jokaisessa jäsenmaassa erilaiset kunkin historiallisten kehityskulkujen mukaisesti.

Euroopan unionin komission tulisi välttää yhtenäistämästä kansallisvaltioiden lainsäädännön niitä osa-alueita, jotka parhaiten soveltuvat kansallisen päätösvallan piiriin. Nyt luodaan useasti kielteistä kuvaa unionille jäsenmaissa, kun puututaan voimakkaita kansallisia traditioita sisältävään lainsäädäntöön. Suurisuuntaiset, yhteisiä intressejä koskevat lainsäädännön alueet kuuluvat komission piirissä laadittavien aloitteiden piiriin. On luonnollista, että ennen lainsäädännön voimaanastumista sille tulisi saada voimakas tuki muilta EU:n instituutioilta sekä kansallisen tason päättäjiltä.

Ulkosuhteet

Useissa jäsenmaissa, muun muassa Saksassa, on alettu hakea tietä uudenlaiselle eurooppalaiselle ulkopolitiikalle. On esitetty näkemyksiä, joiden mukaan unionin ulkopolitiikan pitäisi perustua ensisijaisesti unionin etuihin. Mitkä sitten ovat unionin edut? Unionin edut lähtevät tietenkin siitä, että Euroopan unionia arvostetaan kansainvälisessä politikassa ja että sen mielipiteitä kuullaan. Toisaalta unionin etu on siinä, että unioni voi kehittyä omaa tahtiaan suuntaan, jonka jäsenmaat ovat valinneet.  Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, jollei kyetä huomioimaan muiden valtioiden etuja ja pyrkimyksiä. Etuihin perustuvassa ulkopolitiikassa voidaan tehdä kompromisseja, jotka ovat kansainvälisen vakauden kannalta välttämättömiä.

Unionista eroaminen

Kävi Brexitissä miten tahansa, tämän kaoottisen harjoituksen jälkeen unionin peruskirjaan tulisi kirjata oikeus erota unionista. Lisäksi siihen täytyy sisältyä selvät säännöt siitä, miten ero unionista tapahtuu. Sääntöjen tulee siis olla kaikille samat.

Unionin piirissä on ollut vallalla käsitys, että Ison-Britannian ero johtaisi muiden eroon tai suorastaan joukkopakoon jäsenyydestä. Tämä ei ole pitänyt paikkaansa.

Sopimusten noudattaminen

Eräs unionin uskottavuutta eniten horjuttanut asia on ollut kysymys menettelytavoista kriittisissä tilanteissa. Varsinkin talouden ja finanssialan piiriin kuuluviin ongelmiin ja kriiseihin, eli niiden hoitamiseen, on sovittu menettelytavat. Kun kriisi on puhjennut, näistä menettelytavoista on kuitenkin heti luovuttu ja laadittu uudet säännöt, jotka ovat selvästi suosineet enemmän painoarvoa omaavia maita. Näin ollen kriisin kohteena ollut maa, joka myös on osallinen kriisin syntyyn, on pakotettu selviämään yksin muiden painostaessa ja turvatessa omat etunsa. Taloudellista ohjausta on kyetty käyttämään pieniä jäsenmaita kohtaan, mutta isompia ei ole kyetty paimentamaan millään tavalla.

Ilmastonmuutos

Euroopan unioni on ottanut hyvin voimakkaan kannan siihen, että ilmaston muutos on tieteellisesti todettu ja että siihen vastaaminen on koko maapallon tilanteen kannalta välttämätöntä. Lisäksi on lähdetty siitä, että nyt vaaditaan nopeita ja konkreettisia toimenpiteitä. Oma esimerkki on tietenkin paras tae saada muut mukaan. Tässä on kaksi pääkategoriaa: Yhdysvallat ja Kiina sekä toisaalta kehitysmaat. Etuja pitää yhteen sovittaa, jotta saataisiin kulloinkin paras mahdollinen tulos. Unionin on myös oltava realistinen omissa toimissaan. Päästökauppa muistuttaa tavallisesta tallaajasta katolisen kirkon muinaista anekauppaa.

Pakolaiset ja turvapaikanhakijat

Ilmastonmuutos ja maailman alueelliset kriisit ovat olleet omalta osaltaan ruokkimassa muutenkin lisääntynyttä pakolaisvirtaa ja turvapaikan hakua Euroopasta. Varsinkin Afrikassa on siirtomaavaltojen jäljiltä valtioita, joiden väestö koostuu toisilleen vihamielisistä heimoista. Heimojen keskinäiset sodat ja niitä seuraava terrori saa väestön etsimään turvaa ja parempia edellytyksiä normaalin elämän rakentamiseen itselleen ja perheilleen.

Euroopan unionin ulkopolitiikkaa tulisi johtaa siten, että konflikteja, jotka aiheuttavat pakolaisvirtoja pyrittäisiin estämään ja ennakolta sovittelemaan. Tästä pitäisi sopia aina unionin piirissä ja sitten yhdessä kohdemaan kanssa aloittaa liennytystoimet. Unionin politiikka on perustunut usein lyhytnäköisiin interventioihin, joko sotilaallisiin tai poliittisiin. Samoin se on perustunut varsin naiiviin uskoon siitä, että diktaattoreita vastustavat oppositiot olisivat demokratian ja ihmisoikeuksien asialla. Usein tuetaan vallankumouksia ja -kaappauksia ajattelematta seurauksia, jotka voivat myös ulottua unionin omalle alueelle. Olisi syytä ottaa huomioon, että Euroopan unioni harjoittaa valtapolitiikkaa, jonka seurauksiin se ei pysty vaikuttamaan ja siten se ei useinkaan kanna niistä mitään vastuuta. Euroopan unionin yhteisvastuu kriisien hoitamisessa on silti olemassa.

Kansainvälinen yhteisö

Olisi ensiarvoisen tärkeätä sopia siitä, että kansainvälinen yhteisö tarkoittaa Yhdistyneitä Kansakuntia kokonaisuudessaan. Nykyisin termiä käyttävät suurvallat, jotka suojatteineen harjoittavat voimapolitiikkaa. Pyrkimyksenä on antaa kuva siitä, että raakaa voimapolitiikkaa ohjaa muka jokin moraalikoodi. Pienet valtiot syyllistyvät samaan. Leimataan oman poliittisen ja geopoliittisen toimintakentän liittolaiset kansainväliseksi yhteisöksi, vaikka kysymyksessä olisi puhtaasti ”Coalition of Willing ”.

Yhteenveto

Suomen puheenjohtajuus Euroopan unionissa vuoden 2019 toisella puoliskolla velvoittaa Suomea toimimaan niin, etteivät unionin jäsenmaita erottavat kiistat johda suurempaan kriisiin unionin sisällä. Nyt ei ole riitelyn eikä erottamisten aika. Tietty aikalisä on otettava, jotta pahan kierre saadaan kääntymään kohti yhteistyön polkua. Ei ole kuitenkaan syytä jäädä odottelemaan parempia aikoja, joita ei varmaankaan tule ilman niihin tähtäävää tietoista ja päämäärähakuista politiikkaa. Fanaatikkoja on turha hakea vain yhdestä tai kahdesta jäsenmaasta. Heitä löytyy kaikista jäsenmaista. Eikä toinen ole toistaan parempi. Sen sijaan yhteistyöhakuiset voimat tulee kerätä unionin kehittämiseksi pitkällä aikavälillä toimivaksi kansainvälisen politiikan myönteiseksi elementiksi.

Kansainvälisissä suhteissa Euroopan unioni ei tarvitse toista Libyaa, joka muistuttakoon interventioiden vaaroista. Pakotteet ja kauppasodat halvaannuttavat unionin toimintakykyä kansainvälisellä areenalla. Jotta unionin vaikutusvaltaa voitaisiin palauttaa kansainvälisillä toimintakentillä, EU:n tulisi vapautua pakotekierteestä ja kehittyä kykeneväksi omaehtoisiin ratkaisuihin. On selvää, että ilman toimivia suhteita Yhdysvaltoihin, Venäjään ja Kiinaan, unioni näivettyy omien riitojensa ympärillä askartelevaksi klubiksi. Toimivat suhteet kolmeen suureen ei merkitse omista eduista luopumista. Päinvastoin omat edut voidaan paremmin turvata etuihin perustuvalla ulkopolitiikalla, joka tarkoittaa win-win -tilannetta kolmen suuren kanssa.

Espoo 26.2.2019

Heikki Talvitie

Erikoislähettiläs