Vesa Kanniainen 4.11.2020: Kuinka paljon asepalvelus kansantalouden kannalta maksaa ja kuinka paljon puolustukseen kannattaa sijoittaa?

Kirjoittaja on kansantaloustieteen emeritusprofessori, sotatieteiden tohtori ja kauppatieteiden tohtori. Tämä raportti perustuu puolustusministeriössä 21.10.2020 pidettyyn power point -muotoiseen alustukseen. Olen lisännyt tähän raporttiin tarkentavia selityksiä.

Raportin tehtävät

• Pyrin vastaamaan kysymykseen, miten asepalveluksen kansantaloudelliset kustannukset on laskettava.
• Tätä varten on hyödyllistä kysyä, miten miehistökulut poikkeavat eri asepalvelusmuodoilla (yleinen asevelvollisuus, vapaaehtoinen palkallinen ammattiarmeija).
• En käsittele kantahenkilöstökuluja enkä materiaalikuluja.
• Kun on kyse kansantaloudellisista kustannuksista, niiden analysoinnissa tarvitaan taloustieteen käsitteistöä. Esittelen tarvittavat käsitteet tässä raportissa.

Taustaraportit

• Kanniainen, V., Essays in National Defence, MPKK väitöskirja 2018.
• Kanniainen, V., Kansallinen turvallisuus, asepalvelus ja kansantalous: miksi yleinen asevelvollisuus on välttämätön ratkaisu joillekin maille – ja miksi toisille taas ei? Puolustusministeriö 05.02.2019. [Mainospala: HS/Toimittaja Jarmo Huhtanen kirjoitti 9.9.2020: ”Kanniaisen selvitys on jäänyt julkisuudessa valitettavasti liian pienelle huomiolle. Sen toivoisi kuluvan puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta kiinnostuneiden käsissä.” Näin kauniisti ei minun teksteistä kukaan ole aikaisemmin sanonut, ei edes oma puoliso.]
• Kanniainen, V., POLTTOPISTEESSÄ SUOMEN TURVALLISUUS. Mihin ja miten Suomen tulee varautua? Julkaisematon kirjan käsikirjoitus.

Raportti esittää kolme kysymystä

• Kuinka paljon kansallisesta turvallisuudesta kannattaa maksaa?
• Kuinka suuret BKT-menetykset asepalvelus aiheuttaa?
• Millainen asepalvelusmuoto aiheuttaa pienimmät BKT-menetykset – eli miten saavutetaan kustannustehokkuus?

Vastaus kysymykseen 1: Paljonko kansallisesta turvallisuudesta kannattaa maksaa?

• Puolustusmenot on hyödyllistä nähdä vakuutusratkaisuna epävarmassa maailmassa ja epävarman turvallisuustilanteen oloissa. Ilmaisia vakuutuksia maailmassa ei ole.
• Teoreettiselta kannalta pääviesti on esitettävissä jonkin verran vaikeaselkoisesti seuraavassa muodossa: kansalliseen turvallisuuteen uhrataan oikea määrä resursseja, kun viimeinen siihen uhrattu euro tuottaa saman verran turvallisuutta kuin viimeinen esim. sosiaalimenoihin uhrattu euro vahvistaa kansalaisten kulutusmahdollisuuksia. Avaan tätä ajatusta seuraavasti. Kansalaisten hyvinvointi perustuu aina kulutukseen, joka sisältää monia asioita. Turvallisuus ja kulutusmahdollisuudet ovat vaihtoehtoisia tapoja suunnata julkisia menoja. (Olen esittänyt tämän tuloksen formaalisti liitteessä).
• BKT-menetysten vastapainona on siis kansallisen turvallisuuden vahvistuminen. On siksi epäloogista kysyä, pitäisikö asepalvelusta tilapäisesti lyhentää, jotta saataisiin enemmän BKT:ta. Asepalveluksen lyhentämisen ohella olisi samanaikaisesti arvioitava sen vaikutus kansalliseen turvallisuuteen.
• Eri asepalvelulajit voivat tuottaa eri määrän kansallista turvallisuutta. Vapaaehtoiseen asepalvelukseen liittyy koulutuksellisia hyötyjä (motivaatio, palvelusinto, valikoituminen, palvelusaika). Asevelvollisuusarmeijan taistelumotivaatio taas on vahvempi.

Optimaalinen sijoitus kansalliseen turvallisuuteen kuviolla

Vastaus kysymykseen 2: Kuinka suuret ovat asepalveluksen aiheuttamat kansantaloudelliset kustannukset?

• Asepalveluksen kansantaloudelliset kustannukset johtuvat (i) asepalveluksen aiheuttamesta BKT-menetyksestä ja (ii) tarvittaviin verotuloihin liittyvästä taloudellisesta tehokkuusrasituksesta (joka sekin lopulta näkyy BKT-menetyksinä).
• Asepalveluksen aiheuttama BKT-menetys johtuu sotilaiden vaihtoehtoiskustannuksesta. Se käsittää menetetyn työtulon siviilisektorilla (suhteessa maksettuun tuloon asepalveluksesta) sekä koulutuspääoman viivästyksen aiheuttaman tulonmenetyksen.
• Asepalvelus rahoitetaan valtion budjetista. Suomessa puolustusmenojen osuus BKT:sta vuonna 2020 on n. 1,27 %.
• Verotuksen aiheuttama tehokkuusrasitus on lisäkustannus ja johtuu verotuksen aikaansaamista vääristymistä kansantaloudessa etenkin työn tarjontapäätöksissä ja investointikäyttäytymisessä.
• Yhdysvalloissa nousi 1960-luvulla vahva vastustus yleistä asevelvollisuutta vastaan. Sen käynnistivät taloustieteen professorit Walter Oi (Rochesterin yliopisto) ja Milton Friedman (Chicagon yliopisto). Kumpikin näki pakolliseen asevelvollisuuteen liittyvän huomattavia epäkohtia ja tehottomuuksia. Professori Walter Oi tuotti ensimmäiset taloustieteellisiin käsitteisiin perustuvat laskelmat pakollisen asevelvollisuuden hyvinvointitappioista Yhdysvalloissa.
• Presidentti Richard Nixon asetti vuonna 1969 entisen puolustusministerin, liikemies Thomas S. Gates johtaman komitean selvittämään asiaa. Asevelvollisuus päättyi Nixonin aikana 30.6.1973. Yksityiskohdista voi lukea puolustusministeriölle laatimastani raportista 05.02.2019.
• Ensimmäinen tarvittava käsite on pakolliseen asepalvelukseen liittyvä implisiittinen vero asevelvollisille. Sen ymmärtämiseksi ajatellaan rekrytoitavat asetettavan siviilipalkkansa (= tuottavuutensa) perusteella nousevaan järjestykseen: katkoviiva alla olevassa kuviossa. Jos kullekin uudelle rekrytoitavalla maksetaan hänen siviilipalkkaansa vastaava korvaus, katkoviiva esittää palvelukseen hakeutuvien tarjontakäyrän eli palkkapyynnöt.
• Palkkapyyntökäyrä edustaa työmarkkinoille osallistumattomuuden vaihtoehtoiskustannusta, alipalkkausta, jos rekrytoitavalle ei sitä makseta (kuten tapahtuu pakollisen asepalveluksen tapauksessa). Tällä tavalla argumentoi professori Walter Oi. Oheinen kuvio on hänen artikkelistaan vuodelta 1967. Pystyakselilla on rekrytoidun vuosipalkka, jonka hän ansaitsisi siviilissä. Vaaka-akselilla on rekrytoinnin määrä. Implisiittisen veron suuruutta edustaa kolmion CDE pinta-ala. 1960-luvulla Yhdysvalloissa vuosipalkka oli $2500, kun sen olisi tullut olla $4700, jos palvelukseen kutsuttiin miehiä määrä AB. Havaitaan toisaalta se, että samapalkkaisuuden vaatimuksesta johtuen jokaiselle rekrytoidulle olisi tullut maksaa mainittu $4700 riippumatta hänen tuottavuudestaan siviilityömarkkinoilla.

• ETLAn tutkijat olivat arvioineet vuonna 2003, että asevelvollisuuden vaihtoehtoiskustannus oli Suomessa 0.88 prosenttia BKT:sta vuonna 2001. Jos tämä kustannus olisi sisällytetty puolustusmenoihin, niiden osuus bruttokansantuotteesta oli noussut tilastoidusta 1.21 prosentista 2.09:ään prosenttiin, siis yli 70 prosenttia. Näin lasketussa kansainvälisessä vertailussa Suomi on Viron ja Kreikan jälkeen kolmantena.
• Puolustuksen rahoittamiseen kerättävien verotulojen määrä ei silti edusta hyvinvointitappiota. Se on tulonsiirto veronmaksajilta palvelukseen astuville. Koska asevelvollisten määrä vastaa lähes yhtä prosenttia työllisyydestä, ETLA:n tutkijat myös huomauttavat, että päivärahat tulisikin siksi vähentää puolustusmenoista (ne ovat palkanluonteisia). Tosin niiden osuus puolustusvoimain koko talousarviosta oli vain 3 prosenttia vuonna 2001.
• Asevelvollisten vaihtoehtoiskustannusta laskettaessa ei ole otettu huomioon asevelvollisuusaikana karttuneita myös siviiliuraa edistäviä tietoja ja taitoja. ETLA:n tutkijat huomauttavat siksi, että laskelmat siten yliarvioivat vaihtoehtoiskustannuksia. Myös on totta, että koulutuspääoman viivästystä arvioitaessa merkitystä on sillä, että opiskelija ei kasvata BKT:ta samalla tavalla kuin työelämässä oleva. Myös työuraansa aloittavan nuoren henkilön tuottavuus on alhaisempi kuin pitkään työelämässä olleen.

Vastaus kysymykseen 3: Asepalvelusvertailun tulos riippuu tarvittavasta palvelukseen astuvien määrästä [Lee-McKenzie 1992]

• Nyt on hyödyllistä edetä vertaamalla pakollisen ja vapaaehtoisen asepalveluksen kustannuksia. Kumpikin rahoitetaan verotuloilla, edellisen tapauksessa päivärahat ja jälkimmäisen tapauksessa sotilaan palkka.
• Vuonna 1992 Lee ja McKenzie julkaisivat artikkelin, jossa he osoittivat formaalisti seuraavan tuloksen: Rahallisessa tehokkuusvertailussa vapaaehtoinen ammattiarmeija on kustannustehokas, jos tarvitaan pieni miesvahvuus. Asevelvollisuusarmeija puolestaan on kustannustehokas, jos tarvitaan suuri miesvahvuus.

Selitys tälle merkittävälle tulokselle on seuraava:

• Vapaaehtoisen ammattiarmeijan kansantaloudelliset kustannukset kasvavat eksponentiaalisesti miesvahvuuden kasvaessa, mutta asevelvollisuusarmeijan kustannukset kasvavat lineaarisesti.
• Esitän tämän tuloksen seuraavassa kuviossa: 

Avataan kustannuserojen logiikkaa. Otan ensin käsittelyyn asevelvollisuusarmeijan tapauksen:

• Kuten edellä esitettiin, ajatellaan rekrytoitavat asetettavan siviilipalkkansa (= tuottavuutensa) perusteella nousevaan järjestykseen. Kullekin uudelle rekrytoitavalla siis maksetaan yhä korkeampi korvaus [= palvelukseen hakeutuvien tarjontakäyrä, palkkapyyntökäyrä].
• Tehokas ratkaisu edellyttäisi sitä, että sotilaille maksettaisiin palkkaa, jonka he siviilissä työmarkkinoilla saisivat. Professori Walter Oi (1967) laski Yhdysvaltain aineistolla, että alokasvaiheessa palkan olisi Yhdysvalloissa tullut olla 68 % korkeampi kuin se 1960-luvulla oli. Vapaaehtoinen asepalvelus nimittäin ei houkuttele niitä kansalaisia, jotka ansaitsisivat korkeampaa palkkaa työmarkkinoilla. Walter Oin arvio myös oli, että palkkajousto (= nousevan tarjontakäyrän kaltevuuden mitta) on 1,36. Gatesin komitea päätyi sittemmin käyttämään joustoarviona lukua 1,25.
• Pakollisen asepalveluksen tapauksessa sotilaalle lankeava vaihtoehtoiskustannus on hänen potentiaalisen siviilipalkkansa ja asepalveluksessa maksetun palkan erotus; tämä edustaa palvelukseen astuvalle implisiittistä veroa. Tähän on lisättävä koulutuspääoman hidastumisvaikutus (Lau-Poutvaara-Wagener, 2004).
• Asevelvollisuuden tapauksessa kutsutuille maksetaan kiinteä (verorahoitteinen) korvaus armeijan koosta riippumatta, jolloin kokonaiskustannus kasvaa lineaarisesti.

Sitten vapaaehtoisen ammattiarmeijan tapaus

Vapaaehtoisen ammattiarmeijan tapauksessa asepalveluksiin astuville ei kohdistu implisiittistä veroa, mutta tämä korvautuu veronmaksajille lankeavalla eksplisiittisellä verolla.

• Tällöin palkallisen rekrytoinnin kustannus on eksponentiaalisesti kasvava, koska tuottavuuskäyrää pitkin noustessa uudelle rekrytoitavalla on aina maksettava korkeampi palkka (kuin edelliselle olisi kuulunut maksaa), joka samapalkkaisuudesta johtuen on maksettava myös muille (heikomman tuottavuuden) rekrytoinneille!
• Kansalaisten verottaminen aiheuttaa omat vääristymänsä kansantaloudessa ihmisten muuttaessa taloudellista käyttäytymistään. [Ihmiset vähentävät työpanostaan, yritysten investoinnit jäävät pienemmäksi. Näin BKT jää pienemmäksi. Lisäksi harmaa talous kukoistaa, mutta sen arvo tulisikin lisätä virallisiin BKT-lukuihin!].
• Eksponentiaalisesti kasvavien palkkakustannusten päälle tulee siis verotuksen aiheuttama kustannusrasitus, joka myös saattaa kasvaa eksponentiaalisesti. [USA:n aineistolla on todettu, että verotuksen aiheuttama hyvinvointirasitus on 0.20–0.30 % kerätyistä verotuloista, Browning, 1987].
• Maa, joka siirtyy pakollisesta asevelvollisuudesta pienen vapaaehtoisen armeijan malliin, saa tuottavuusedun tehostuvien sotilaskoulutusmenojen avulla. Tämä mahdollistaa armeijan miesvahvuuden supistamisen.

Huomautuksia

• Walter Oi ja Lee & McKenzie analyysit sisällyttivät kustannusvertailuun (BKT-menetyksiin) siis ainoastaan rekrytoitavien tuottavuuseroihin perustuvat työmarkkinavaikutukset kuin myös verotuksen hyvinvointirasitteen.
• Tuottavuus siviilisektorilla määräytyy kuitenkin koulutusinvestointien kautta. Lau-Poutvaara-Wagener analyysi koulutuspääoman viivästysvaikutuksesta tuottavuuteen ja siten BKT:n lisämenetyksiin on erillinen kustannusrasitus.

Empiirisiä tutkimuksia [tarkemmin raportissani puolustusministeriölle 05.02.2019]

• Suomi: Kiuru ja Riipinen: BKT-menetys 0,4–0,6 % v. 2005 (= työelämästä poissaolon kustannus).
• Koulutuspääoman viivästys: vaikutus palkkatasoon asepalveluksen jälkeen. Monet ulkomaiset empiiriset tulokset tukevat Lau-Poutvaara-Wagener-mallin ennusteita (mutta eivät kaikki).
• Suomi: Pajarre, Lukkari ja Laitinen: opintoja viivästävä vaikutus pieni.
• Suomi: Uusitalo ja Korkeamäki: viivästynyt opintojen aloittaminen, laskee työllisyysastetta.
• Suomi: Alho ja Nikula: varusmiespalvelujen pidentäminen ei hidasta opinnoista valmistumista, koska antaa myös taitoja, jotka jouduttavat opintoja; vaikutus palkkaan ei tilastollisesti merkitsevä; RUK:n suorituksella positiivinen palkkavaikutus.
• ETLA:n raportti (2013) laskee vaihtoehtoiskustannuksen suuruuden.

Miksi turvallisuudestaan huolehtivan maan kannattaa yli-investoida puolustukseensa?

Edellä huomautettiin siitä, että jos asepalveluksen vaihtoehtoiskustannus olisi sisällytetty puolustusmenoihin, niiden osuus bruttokansantuotteesta oli noussut tilastoidusta 1.21 prosentista 2.09:ään prosenttiin, siis yli 70 prosenttia. Näin lasketussa kansainvälisessä vertailussa Suomi on Viron ja Kreikan jälkeen kolmantena.

Väitöskirjani essee ”Defence Commitment in Deterrence of War” liittyy tähän kysymykseen. Se johtaa peliteorian avulla useita tuloksia, mm:

• Kun informaatio on epäsymmetristä siinä mielessä, että potentiaalisella vihollisella on epätietoisuutta kohdemaan puolustushalusta, kohdemaan kannattaa pyrkiä luomaan signaali siitä, että se viestittää olevansa tosissaan.
• Maanpuolustustahto ei ole havaittavissa oleva muuttuja, eikä siksi voi toimia signaalina. Sen sijaan uskottavana signaalina voi toimi yli-investointi puolustukseen – etenkin, jos se on kallis, sillä se on havaittavissa oleva muuttuja.
• Löysän puheen (”cheap talk”) vastapainona vain sellainen signaali voi olla uskottava, joka on kustannuksekas.
• Vaikka asevelvollisuus ei olisi kustannustehokas BKT-mielessä, se voi silti olla puolustettava ratkaisu, jos sen avulla on saavutettavissa deterrenssi, pidäkevaikutus.

Asepalvelus Suomessa: ongelmia

• Eriarvoisuus: 4/10 kansalaisista suorittaa; heille implisiittinen vero. Miten naisten asepalvelukseen tulisi suhtautua?
• Siviilipalvelus on rankaisunomainen: implisiittinen vero vaihtoehtoiskustannuksena korkea.
• Vapaamatkustajuus – osa jättäytyy pois. Kansallinen turvallisuus on kuitenkin julkishyödyke, jonka tuottamiseen jokaisen tulisi osallistua.
• Tehokkuusongelmia: mikä on armeijan sotilaallinen valmius ym?

Valikoiva asepalvelus: yhdenvertaisuus vai tehokkuus?

• Kansalaisten taidot ovat eriytyneet. Tehokas ratkaisu = kaikki osaaminen hyötykäytössä suhteellisen edun periaatteen mukaisesti.
• Koulutetun reservin suuruus Suomessa on 900 000. Puolustusvoimain sodan ajan vahvuus on 280 000 sotilasta. Vaikka naiset nykyisin välttävät mahdollisen roolinsa kansallisen turvallisuuden tuottamisessa, ei ole mahdollista, että heidät kaikki koulutettaisiin asepalvelukseen.
• Kybersodan, informaatiosodan ja muiden hybridisodan uusien muotojen aikakaudella voi ehkä kysyä, voiko näissä toimissa edetä nykyistä enemmän sukupuolineutraalisuuden suuntaan?
• Puolustuskyvyn oikeasta mitoituksesta ei silti voi tinkiä yhdenvertaisuuden varjolla.

Kirjallisuus

Alho, K., Kaitila, V. ja Kotilainen, M. (2003). Puolustusmenojen kansainvälinen vertailu, ETLA.

Alho, K. ja Nikula, N. (2012). ”Asevelvollisuus ja työmarkkinat: Varusmiespalveluksen vaikutus koulutukseen, työllisyyteen ja palkkaan”. ETLA Discussion Papers No 1269, 29.3.2012.

Browning, E. (1987). ”On the Marginal Welfare Cost of Taxation”, American Economic Review 77, 11-23.

Kiuru. P. ja Riipinen, T. (2007). Asevelvollisuusjärjestelmän yhteiskunnallisia vaikutuksia. kansantalous • aluetalous • opinnot ja työelämä, Puolustusministeriö.

Kanniainen, V. (2018). Essays in National Defence, Maanpuolustuskorkeakoulu, Series 1: Research Publications No. 28.

Kanniainen, V. (2018). Defence Commitment in Deterrence of War, CESifo Economic Studies, 64(4), 617-638.

Kanniainen, V. and Ringbom, S. (2018). Security Gradient and National Defence – The Optimal Choice between a Draft Army and a Professional Army, Defence and Peace Economics, 29(3), 247-267.

Kanniainen, V. (2019). Kansallinen turvallisuus, asepalvelus ja kansantalous. Miksi yleinen asevelvollisuus on välttämätön ratkaisu joillekin maille – ja miksi toisille taas ei? Puolustusministeriö 05.02.2019.

Kanniainen., V. (2020). ”Kuinka paljon turvallisuudesta kannattaa maksaa?” Kanava 2/2020.

Lau, M.I., Poutvaara, P., and Wagener, A. (2004). ”Dynamic Costs of the Draft”, German Economic Review 5(4), 381-406.

Lee, D.R. and McKenzie, R.B. (1992). ”Reexamination of the Relative Efficiency of the Draft and the All-Volunteer Army”, Southern Economic Journal 59, 646-654.

Oi, W. (1967). ”The Economic Cost of the Draft”, American Economic Review, 57(2), 39-62.

Pajarre, E., Lukkari, H. ja Laitinen, P. (2010). ”Poissaolojen ja opintojen suoritusjärjestyksen vaikutus opintojen etenemiseen Tampereen teknillisessä yliopistossa”, Tampereen teknillinen yliopisto, Raportti 5.

Uusitalo, R. ja Korkeamäki, O. (2011). ”Asevelvollisuuden suorittamisen vaikutus nuorten miesten työuraan”, MATINE, 2011/809. https://www.defmin.fi/files/2309/MATINE_Summary_Report.pdf

Liite 2. POLTTOPISTEESSÄ SUOMEN TURVALLISUUS. Mihin ja miten Suomen tulee varautua? Julkaisematon kirjan käsikirjoitus.

 (Tällaisen kirjan julkaiseminen ei Suomessa ole helppoa. Kaksi kustantajaa on käsikirjoituksen hylännyt, ilmeisesti markkinat oletetaan pieniksi. Olen tarjonnut käsikirjoituksen kolmannelle kustantajaehdokkaalle ja ilmoittanut, että olen valmis ottamaan omalle vastuulle 50 % kirjan kustantamisen kustannuksista.)