Arto Nokkala 5.10.2020: Mitä on geopolitiikka? Tapaus Euroopan unioni

Sen perusteella, miten viime vuosina on käytetty geopolitiikka-käsitettä, voidaan usein havaita, että Suomen Geopoliittinen Seura on todella keskeisiin ja tärkeisiin maailmanpoliittisiin ilmiöihin keskittyvä seura.

Noin vuosi sitten EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen toi esille komissionsa olevan ”geopoliittinen”. Äskettäin (25.9.2020) Jeremy Shapiro, European Council on Foreign Relations -ajatuspajan tutkimusjohtaja, kirjoitti Helsingin Sanomiin Vieraskynä-artikkelin, jonka otsikko kuuluu ”EU tinkii geopoliittisesta kunnianhimostaan ihan turhaan” (kursivointi AN). Kun tätä artikkelia analysoi, niin siinä geopoliittinen vahvuus rinnastetaan strategiseen suvereniteettiin ja implisiittisesti strategisen aseman vahvuuteen. Suvereniteetti tarkoittaa tunnetusti valtion riippumattomuutta toisista valtioista ja oikeutta käyttää valtiovaltaa määrätyllä maantieteellisellä alueella. De facto –suvereniteetti sisältää tosiasiallisen vallankäytön. Mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan ”strategisella”, on jossakin määrin epäselvää. Todennäköistä on kuitenkin, että kyse on anglosaksisin termein “suurstrategiasta”, joka toimijan yleisenä suunnitelmana sisältää pitkän tähtäimen kokonaisvaltaisten päämäärien tavoittelua. ”Strateginen asema” viittaa toimijan suhteelliseen asemaan erilaisilla pitkän tähtäimen ulottuvuuksilla verrattuna toisiin toimijoihin.  

Euroopan unionin kaltaisen toimijan suvereniteetti ja useimmiten myös valtion de facto -suvereniteetti, on aina rajoittunut, mutta mitä on geopoliittinen vahvuus? Shapiro kiinnittää huomion siihen, että tämän vuoden linjapuheessaan von der Leyen ei enää tuonut esille, että EU:n olisi muutettava suhtautumista geopolitiikkaan. Shapiro itse kuitenkin toteaa sen, miten eurooppalaiset voivat ”vain arvailla, kuinka kalliiksi maanosan geopoliittinen heikkous on tullut” (kursivointi AN). Argumentteina tälle hän käyttää sitä, miten suurvallat ovat alkaneet käyttää valtioiden välisiä suhteita rankaisukeinoina ja mainitsee Kiinan, Yhdysvaltain, Turkin ja Venäjän toimia Euroopan maita kohtaan. Shapiro väittää myös, miten kaikki EU-maat haluavat geopoliittisesti vahvemman Euroopan, mutta kullekin tärkeissä asioissa, ja näin priorisoivat eri maita EU:n ulkopuolella. Tämä vaatisi sitten unionilta nykyistä parempaa geopoliittista johdonmukaisuutta ja näin ollen mekanismia, joka mahdollistaisi tuon jäsenvaltioiden tarpeiden priorisoinnin. Brysselin virkakoneiston tasolla tarvittaisiin muutoksia, jotta sitä voitaisiin käyttää EU:n geopoliittisten päämäärien hyväksi. Unionin ulkosuhdehallinto olisi Shapiron mielestä sopivin koordinoimaan eri hallinnonalojen yhteistyötä, jotta luotaisiin geopoliittisesti tehokas Eurooppa. Kirjoitus päättyy toteamukseen, ettei EU:n ollut alun perinkään tarkoitus tulla merkittäväksi geopoliittiseksi toimijaksi. Nyt olisi kuitenkin tehtävä se ”perusta, jolle Euroopan menestys voidaan rakentaa”.

Jaakko Iloniemi ja Jarno Limnéll (HS Vieraskynä 2.10.2020) puolestaan peräänkuuluttavat yhtenäisempää Eurooppaa, jonka on ”osoitettava voimansa ja toimittava sekä sisäisesti että ulkoisesti vastavoimana autoritaariselle kehitykselle” ja samalla kannettava entistä suurempi vastuu jäsentensä yhteisestä turvallisuudesta.

Jos ei oteta ”geopolitiikkaa” pelkkänä iskusanana, voidaan kysyä, mitä nämä puheenvuorot kertovat geopolitiikasta Euroopan unionin tapauksessa? Varsin ilmeistä on, että geopolitiikkaa on, kun toimija pystyy vaikuttamaan ulkopuolellaan oleviin, sijainniltaan ja kyvyiltään unionille tärkeisiin valtioihin vahvasta valta-asemasta käsin. Kun kyse on EU:n kaltaisesta toimijasta, tämä tarkoittaa myös, että jäsenvaltioiden keskinäinen yhteistyö ja yhteiset instituutiot ovat niin vahvoja, että kukin jäsen voi myös vaikuttaa maantieteellisesti priorisoimiinsa ulkopuolisiin valtioihin omien intressiensä mukaisesti ja saa siinä unionin tuen. Unioni itsessään saa entistä enemmän valtion piirteitä. Tämä herättää kysymyksen siitä, halutaanko Euroopan unionin olevan entistä selvemmin suurvallan kaltainen. Koska myös sotilaallinen voima on yhä suurvallan keskeinen tuntomerkki, geopoliittisesti vahvempi Eurooppa tarkoittaa myös sotilaallisesti vahvempaa, itsenäisempää ja vaikutusvaltaisempaa Eurooppaa. Sanalla sanoen: Euroopan unionille kaivataan parempaa voimapoliittista toimintakykyä.

Mikä on sitten vahva valta-asema, josta voimapolitiikka nousee? Nykymaailmassa voisi entistä perustellummin korostaa, että voimapolitiikan (power politics) sijasta voisi käyttää valtapolitiikan käsitettä, joka ei kuitenkaan ole mitään pakottavan vallan korostusta. Valtapolitiikka on pikemminkin sitä, että tunnustetaan kansainvälisen yhteisön pohjimmiltaan sosiaalinen luonne, jossa valta on suhteellista ja vallankäytöllä on monet kasvot mitään muotoa poisjättämättä. Valta on myös tuottavaa ja institutionaalista, arvo- ja sääntöpohjaista. Tällainen näkemys soveltuu mielestäni parhaiten juuri silloin, kun tunnustetaan valtioiden yhä jatkuva keskeinen ja ylivertainen asema maailmanpolitiikan toimijoina. Samalla kuitenkin nähdään myös se, että ainutlaatuinen yhteisiin arvoihin ja sääntöihin nojaava, ylikansallista valtaa käyttävä toimija kuten Euroopan unioni joutuu menestymään ja selviytymään maailmassa, jossa on omia etujaan ajavia suurvaltoja. Unionin tapauksessa sekä valtioiden että unionin on voitava käyttää valtaansa mahdollisimman monipuolisesti ja eri tilanteisiin sopivasti. Euroopan unionissa sisäinen ja ulkoinen dimensio ovat ainutlaatuisella tavalla yhteenkietoutuneita, eikä unionin vahvuuksista, heikkouksista ja yhtenäisyydestä voida mielekkäästi puhua ottamatta kumpaakin huomioon samanaikaisesti.

Geopolitiikka puolestaan lähtee siitä tosiasiasta, että sekä valtiot että unioni ovat fundamentaalisesti territoriaalisia. Niillä on fyysiset rajansa ja toimintaympäristönsä, jossa on samankaltaisia mutta intressejään ehkä eri tavalla rakentavia toimijoita. Unionissa tarvittavat toimet edustavat integraation syventämistä mutta vievät samalla kohti ymmärrystä, että geopolitiikka ei ole ainoastaan talouspolitiikkaa (geoekonomiaa) eikä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Sen on oltava kaikkea politiikkaa, joka koskee unionin jäsenmaita ja aluetta.

Laajemmin ajatellen geopolitiikan määritelmä tämän valossa voisikin olla esimerkiksi tällainen: ”Geopolitiikka on valtion tai muun territoriaalisen toimijan politiikkaa, joka kohdistuu toisiin vastaaviin toimijoihin omien, toisten tai keskinäisten maantieteellisten olojen (kuten paikan, tilan, alueen, rajojen, luonnonolojen tai luonnonvarojen, sekä näiden tuottamien kykyjen) vaikuttamana, tai jolla politiikalla vaikutetaan noihin oloihin tai niiden määrittelyyn.”

Arto Nokkala