Risto Volanen 20.8.2016

UNOHDETUT TURUN REALISTIT

Monet tuntevat ”Turun romantiikan” 1810-luvulla, mutta ”Turun realistien” merkitys Suomen historiassa ei ole päässyt ansaitsemalleen paikalle.

Kuitenkin piispa Jakob Tengström, vapaaherra Carl Erik Mannerheim - marsalkka Mannerheimin isoisän isä – sekä Turun hovioikeuden Robert Henrik Rehbinder vaikuttivat ratkaisevasti Suomen tulevaisuuteen vuosina 1808-1809. He loivat 200 vuotta sitten perustaa autonomiselle Suomelle, josta kasvoi 100 vuotta sitten itsenäistynyt Suomi.

Kartta: Euroopan geostrateginen tilanne vuonna 1808. Ranskan ja Venäjän liittokunta uhkasi Ruotsia eri sunnilta ja Englannin laivasto hallitsi meriä. Venäjän voimia sitoutui myös Turkin suunnalle.

Kesällä 1807 Napoleon ja Aleksanteri olivat tehneet Tilsitissä sopimuksen, ja sen seurauksena Ruotsia uhkasi vuotta myöhemmin vihollinen kolmelta suunnalta. Sen armeijasta riitti Suomeen vain kolmannes eli 22 000 miestä. Siitä pääosa perääntyi Pohjanmaalle ja paras kolmannes jätettiin etelän linnoituksiin, jotka antautuivat heti sodan alussa.

J.L. Runebergin luomilla Suomen sodan sankareilla on aina ansaittu paikkansa, vaikka itse tarina onkin vahvasti romantisoitu. Varsin varhaisessa vaiheessa Turussa tehtiin johtopäätös, ettei Ruotsi pysty puolustamaan Suomea. Esimerkiksi piispa Tengström sanoi nähneensä heti Tilsitin jälkeen, mitä oli tulossa.

Mutta mitä tehdä kesällä 1808 miehitetyssä maassa ja kaupungissa?

Turussa maan johtava ryhmä pani viisaat päät yhteen ja päätti pelastaa, mitä pelastettavissa oli. Heti alkuunsa Tengström torjui maapäivien pitämisen sodan aikana. Hän kehotti malttiin ja sai siitä monien vihat päälleen. Jatkossa hän kirjoitti, että myrskyisien aikojen tunnekuohun ja fanatismin jälkeen rauhallinen ja järkevä kansalainen huomaa lopulta olleensa oikeassa.

Turun seudun aatelisto suostui valitsemaan edustajan lähetyskuntaan Pietariin, kun sille vakuutettiin, ettei tarkoituksena ole korvata säätyjen maapäiviä. Yksi Suomen historian vaikuttavimmista päätöksistä tehtiin, kun Carl Erik Mannerheim valittiin lähetyskuntaan Turun ja Porin läänistä. Hänestä myös tuli myös lähetyskunnan puheenjohtaja.

Turun realisteja,vasemmalta: Jakob Tengström, Carl Erik Mannerheim, Robert Henrik Rehbinder, Gustaf Mauritz Armfelt. 

Lähetyskunta sanoi keisarille suomalaisten olevansa hänen almamaisiaan ”voimakkaan tietoisina siitä juhlallisesta lupauksesta”, että hän säilyttää Suomen lait ja uskonnon. Suomen lait taas sanovat, ettei lähetyskunnalla ollut oikeutta neuvotella mistään, mikä kuului laillisesti kokoon kutsuttujen säätyjen toimivaltaan.

Tuohon aikaan Aleksanteri I:n politiikkana oli saada suomalaiset hyväksymään myönteisesti uusi asemansa Pietarin suojavyöhykkeenä ja osana pohjoisen Euroopan järjestystä. Hän lupasi Suomeen säätyjen maapäivät ja toivoi, että lähetyskunta voisi tehdä ehdotuksia asioista, joihin se katsoi toimivaltansa riittävän.

Parissa päivässä syntyi 17 kohdan lista, johon kotimaisen hallituksen ja sisäisen turvallisuuden lisäksi sisältyi mm. rahaolojen korjaaminen ja rahanvaihtokonttorin perustaminen, venäläisten sotajoukkojen vahinkojen korvaaminen ja upseereiden oikeus asua virkataloissaan. Pari viikkoa myöhemmin keisari ilmoitti, että kaikki hyväksytään.

Sen jälkeen kutsuttiin Porvooseen maapäivät, joita on nimitetty myös valtiopäiviksi. Siellä annettiin molemmin puolin valat ja vakuutus mahdollisimman juhlallisesti. Siinä vaiheessa Turun realisteilla oli luottamus sekä säädyissä että keisarin suunnalta, ja heistä tuli maapäivien aikana kaikkien neljän komitean puheenjohtajat.

Jatkossa Rehbinderistä tuli ministerivaltiosihteeri, joka esitteli Suomen asiat suoraan keisarille. Mannerheimista tuli hallituskonseljin jäsen ja pian senaatin talousosaston varapuheenjohtaja eli Suomen ensimmäinen pääministeri. Hänen kotinsa työhuone on yhä nähtävissä Louhisaaressa. Tengströmistä tuli arkkipiispa ja autonomian alun henkinen johtaja. Matthias Caloniuksesta tuli prokuraattori eli oikeuskansleri. Pian myös Kustaa Mauri Armfelt palasi Suomeen ja hänestä tuli keisarin merkittävä neuvonantaja.

Muutamassa vuodessa uuden autonomisen suuriruhtinaskunnan perusteet olivat pystyssä. Alussa mukana oli myös Yrjö Maunu Sprengtporten, mutta varsin pian uuden Suomen poliittisen johdon muodostivat Turun realistit.

Teksti on tiivistelmä alustuksesta Louhisaari-seminaarissa ja ilmestyi Turun Sanomissa 20.8.