Vesa Kanniainen 29.10.2023: Raportti ydinasetilanteesta ja käytön mahdollisuuksista

Vesa Kanniainen 29.10.2023: Raportti ydinasetilanteesta ja käytön mahdollisuuksista

Tohtori Vesa Kanniainen on laatinut Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisusarjaan ydinaseista raportin, jossa tarkastellaan niiden tilannetta ja käytön mahdollisuuksia peliteorian avulla. Raportti Strategic and tactical nuclear weapons in politics and warfare on saatavilla luettavaksi sivustolta: Strategic and tactical nuclear weapons in politics and warfare - Doria tai suoraan osoitteesta: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-25-3410-4.

Maailmassa on yhdeksän ydinasevaltiota ja niillä yhteensä 12 500 ydinasetta. Noista yli 5000 on Yhdysvalloilla ja Venäjällä. Taktisissa (esi-strategisissa) ydinaseissa Venäjällä on ylivoima, sillä amerikkalaisten arvioiden mukaan Venäjällä on taktisia ydinaseita 1 000–2 000 ja Yhdysvalloilla 230. Amerikkalaisista taktisista ydinaseista noin 100 on sijoitettu viiteen Nato-maahan (Hollanti, Belgia, Saksa, Italia, Turkki).

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloilla oli neljä vuotta ydinasemonopoli, ja oli väittelyä, tulisiko ydinaseita käyttää Neuvostoliittoa vastaan. Silloin niitä ei kuitenkaan käytetty, ja kylmän sodan aikana opittiin vähitellen varovaisiksi. Vallitsi ”kauhun tasapaino”, ja ydinaseiden määriä ryhdyttiin sopimuksin vähentämään.

Käynnissä olevan Ukrainan sodan aikana Venäjä on uhannut taktisen ydinaseen käytöllä. Venäjän ydinasedoktriinissa sanotaan, että ne ovat puolustuksellisia, mutta niitä voidaan käyttää, jos maahan kohdistuu eksistentiaalinen uhka. 

Artikkelissa formuloidaan peliteoreettinen malli ydinaseiden käytöstä. Ensin ratkaistaan pitkän kantaman (strategisten) ydinaseiden peliteoreettinen tasapaino. Sen mukaan ydinaseiden tuhovaikutus on niin suuri, että rationaaliset pelaajat eivät niihin tukeudu, vaikka niihin investoivatkin. Taktisten ydinaseiden osalta käyttökynnys voi sen sijaan ylittyä. Tämä nähdään vaiheittaisessa mallissa, jossa uhkaaja arvioi vastustajan kannustetta vastaiskun suorittamiseksi ja siten vastaiskun uskottavuutta. Sen jälkeen nähdään uhkaajan kannustin ydinaseiskun toteuttamiseksi.

Kyseiset peliteoreettiset mallit ratkaistaan aina ”lopusta alkuun” -periaatteella, jolloin noudatetaan Carl von Clausewitzin esittämää näkemystä, jonka mukaan sotatoimiin ryhdyttäessä pitäisi aina ensiksi harkita, millaiseen tulokseen se johtaa.